Erilaiset ajokokeet

Jäniksenajokokeet ovat suosituin koemuoto beagleilla. Kettukokeissa käyminen on vain harvojen harrastus, eikä beagleja käy kettukokeissa edes vuosittain. Siksi seuraavissa, vasta-alkajille tarkoitetuissa teksteissä keskitytään jänikseen ja jäniskokeisiin.

Jäniksenajokokeet voivat olla yksipäiväisiä kokeita, jotka pidetään koekalenterissa ilmoitettuna päivänä ja joissa koirat arvotaan maastoihin. Jäniskokeet voidaan järjestää myös koekauden kestävinä kokeina, jolloin koiran omistaja tai ohjaaja valitsee maaston, jonne hän haluaa mennä ja jonne hän hankkii arvosteluoikeudet omaavat maastotuomarit.

Yksipäiväiset jäniskokeet voivat olla joko kaikille avoimia tai sitten karsintakokeita, joiden tulosten perusteella koirat pääsevät jatkoon matkalla suomenmestaruusotteluun, Ajovoittajaan. Koekauden kestävät kokeet ovat aina kaikille avoimia.

Seuraavassa keskitytään kaikille avoimiin kokeisiin. Metsässä koirat arvostellaan näissä kokeissa samalla tavoin ja samoin säännöin riippumatta siitä, onko kyseessä yksipäiväinen koe vaiko koekauden koe.

Koepäivän aikana koiran tulisi löytää kaksi jänistä ajettavaksi.

Läheskään aina se ei onnistu, vaan koiran ja omistajan on tyytyminen vain yhteen ajoon. Yhdellä ajolla ei huippupisteitä ole mahdollista saavuttaa, mutta kokeissa huippupisteitä saavutetaankin varsin harvoin. Melkein aina ilmenee jotain, jonka vuoksi parhaiden mahdollisten pisteiden kertymisen voi unohtaa. Läheskään aina syy ei ole silloin koirasta, vaan usein taustalla on poikkeuksellisen vaikeasti ajettava jänis tai hankalat olosuhteet.

Koiralla on hakuaikaa koepäivän aikana yhteensä neljä tuntia.

Mikäli koira löytää ensimmäisen ajettavansa nopeasti, jää toiseen hakuun käytettäväksi ensimmäisessä haussa käyttämättä jääneet hakuminuutit.

Ajoja seurataan kahden tunnin ajan.

Ajoksi merkitään vain haukuttu ajo. Melkein aina ajoon tulee ns. hukkia eli koira hukkaa jäniksen jäljen ja lopettaa haukkumisen, kunnes löytää taas jäljen ja jatkaa ajoa. Alle viiden minuutin äänettömiä kohtia ajossa kutsutaan katkoiksi – ne eivät vähennä koiran kokonaisajoaikaa. Ajotaidon arvosteluun ne kuitenkin vaikuttavat ja siitä puhutaan lisää tuonnempana.

Monesti ajo päättyy totaalihukkaan ennen kahden tunnin ajoerän päättymistä. Siinä ei ole mitään ihmeellistä, niin tapahtuu joskus taitavimmallekin koiralle. Täydet 120-minuuttiset ajot ovatkin poikkeuksia, joita muistellaan vielä vuosiakin koepäivän jälkeen. Kun kuulee jonkun koiran omistajan mainitsevan koiransa ajaneen siellä ja siellä ja silloin ja silloin ”täyden” tai ”pyöreän”, tarkoittaa hän juuri tällaista harvinaisuutta. Saavutetut ajominuutit ovat kokeissa tärkeitä, sillä niitä tarvitaan paljon, mikäli koira mielii saavuttaa kokeessa korkean pistemäärän.

Jos joku kehuu koiransa ajaneen metsästysreissulla monen tunnin pituisen ajon, hän todennäköisesti puhuu eri asiasta kuin ovat ajokokeiden ajominuutit. Hän jättää varmaankin kertomatta ajossa olleen myös hukkia, eikä ole luultavasti laskenut ajon pituutta samalla tavoin kuin se kokeissa tehdään. Se on ihan normaalia, mutta näitä kahta asiaa ei kannata sekoittaa toisiinsa.

Seuraavaksi tässä tekstissä tarkastellaan niitä asioita, joihin tuomarit kiinnittävät koiran työskentelyssä huomiota ja joista lopulta muodostuu koiran saamat kokeen loppupisteet.

Haku ja sen arvostelu

Kun tuomarit ovat tarkistaneet, että heidän kellonsa ovat samassa ajassa ja kun koiran omistaja on katsonut, että koiran paikannin toimii asiaan kuuluvalla tavalla, on aika laskea koira irti. Tuomarit merkitsevät maastokortteihinsa irtilaskuajan ja alkaa haun seuraaminen.

Haun arvostelu jakautuu kahteen osaan.

Ensin arvioidaan koiran kykyä löytää jäniksen yöjälki ja sen löydyttyä seurataan koiran tapaa edetä yöjäljellä aina jäniksen löytymiseen saakka. Toiveena on, että koira etsisi yöjälkeä rengastaen ryhmän ympäriltä laajentaen hakurengastaan niin kauan, että yöjälki löytyy. Kaikki koirat eivät rengasta, vaan saattavat etsiä yöjälkeä omasta mielestään otollisen näköisistä paikoista.

Joskus voi käydä niin, että koira ei halua lähteä hakemaan jälkeä itsenäisesti riittävän kaukaa ryhmästä. Silloin ryhmä voi vähän liikkua koiran mukana, mutta koska koiran itsenäinen haku on tavoiteltava ominaisuus, ei ryhmä voi koskaan liikkua niin, että syntyisi mielikuva jäniksen etsimisestä itsenäiseen hakuun kykenemättömälle koiralle. Jos koira on tottunut metsästyksessä maastoihin, joissa on paljon jäniksiä ja joissa yöjälki löytyy yleensä läheltä irtilaskupaikkaa, voi se joutua hämilleen jäljetöntä metsää aikansa haravoituaan. Tällöin voi olla perusteltua rohkaista koiraa laajentamaan hakuaan liikkumalla hiukan. Silloinkin olisi parasta toimia niin, että kun koira palaa ryhmän luokse, liikahdetaan esimerkiksi viitisenkymmentä metriä ja jäädään taas varttitunniksi paikalleen. Koiran saamaan hakunumeroon vaikuttaa samalla painoarvolla sekä jäljettömän metsän haku, että yöjälkityöskentely, joten jos koiran kanssa joudutaan koko ajan kulkemaan, pienentää se väistämättä koiran saamaa hakunumeroa.

Jäljettömän metsän haku voi olla huonoa myös silloin, jos koira häipyy heti matkoihinsa, eikä välitä tarkastaa irtilaskupaikan lähiympäristöä. Maasto-opas tai maaston tunteva tuomari pyrkii nimittäin valitsemaan irtilaskupaikan niin, että yöjälki on löydettävissä kohtuullisen läheltä irtilaskupaikkaa.

Jos lumella nähdään jäniksen yöjälki, ei koiraa saa koskaan laskea suoraan jäljelle, sillä silloin sen jäljettömän metsän haku jää kokonaan arvostelematta.

Paikannin on mainio apuväline arvosteltaessa koiran tapaa hakea jäljetöntä maastoa. Tuomarit näkevät heti, rengastaako koira ja jos rengastaa, rengastaako se peittävästi eli niin, ettei hakukuvioon jää niin isoja aukkoja, joihin mahtuu jäniksen yöllinen syönnösalue makuullemenojälkineen. Myös se selviää, kuinka kaukana ryhmästä koira käy itsenäisesti jäniksen yöjälkeä hakiessaan.

Parhaimmassa tapauksessa koira selvittää löytyneen yöjäljen nopeasti ja jänis joutuu lähtemään juoksemaan yöllisistä harhautustempuistaan huolimatta. Jos näin käy, koira saa tästä haun osa-alueesta hyvän numeron arvostelukorttiin.

Läheskään aina näin ei kuitenkaan käy – monestakin syystä.

Olosuhteiden vaikutuksen lisäksi yöjälkityöskentelyn kestoon vaikuttaa myös tuuri, sillä koira osuu yhtä suurella todennäköisyydellä iltayöstä tehtyyn jälkeen kuin viimeiselle paluuperälle ennen makuuloikkaa. Jotkut koirat eivät välitä iltaöisistä jäljistä, vaan pyrkivät löytämään jäniksen aamuöiset kulkemiset. Arvostelun kannalta hakutyyli yöjäljellä on vapaa, tärkeintä on jäniksen löytyminen ja vieläpä mahdollisimman nopeasti.

Jäniskannan runsaus vaikuttaa koiran haun helppouteen tai vaikeuteen, mutta tuomareiden tulee ottaa se huomioon hakua arvostellessaan. Mutta jos koira pystyy keskimääräisen jäniskannan alueella löytämään yöjäljen ja sen päästä jäniksen puolen tunnin tai tunnin sisällä irtilaskusta, voi koiran omistaja olla tyytyväinen. Silloin hakuaikaa jää toisen jäniksen löytymiseksi reilusti ja varsinkin alkusyksystä sitä usein tarvitaankin, sillä lämpötilan noustessa päivän mittaan koiran on paljon vaikeampaa löytää toinen ajettava verrattuna ensimmäiseen hakuun.

Koesääntöjen mukainen ihannekoira on sellainen, joka ei anna ääntä yöjäljellä tai ainakin haukahtelee merkityksettömän vähän.

Mikäli koira haukkuu paljon yöjäljellä, saa se tästä taipumuksestaan miinuspisteitä ja mikäli haukku muistuttaa melkein ajoa, voi miinuspisteitä kertyä niin paljon, että koira suljetaan kokeesta. Sellainen on ikävä tilanne, mutta aina pitää muistaa aiemmin mainittu seikka: koira haukkuu hakiessaan, jos se on sitä mieltä, että niin kuuluukin tehdä. Se ei välitä koesäännöistä eikä miinuspisteistä vaan haukkuu jos haukututtaa.

Siksi hakuhaukusta – puhutaan hakulöysyydestä – saatuja miinuksia tai sulkemisiakaan ei kannata ottaa henkilökohtaisesti. Muissa pohjoismaissa koiran haukahtelua haun aikana pidetään nimittäin positiivisena ominaisuutena ja siksi sitä kutsutaankin löysyyden sijasta herättelyksi.

Haukku ja sen arvostelu

Ajavan koiran haukkua arvosteltaessa pääpaino on kuuluvuudella – mitä kauempaa ajo kuuluu, sitä parempi. Kuuluvuuteen vaikuttaa moni muu asia kuin koiran haukun voimakkuus. Kovalla tuulella ei haukku kanna vastatuuleen ja lumisessa, tiheässä metsässä voi hyvähaukkuisenkin koiran ajo häipyä kuulumattomiin koiran edetessä sadan metrin päähän tuomarista. Tuomarit ottavat kuitenkin tällaiset asiat huomioon haukkunumeroa aprikoidessaan.

Hyvän kuuluvuuden lisäksi haukkunumeroa nostavat esimerkiksi tiheys, intohimoisuus, moniäänisyys ja kertovuus.

Viimeiseksi mainitulla tarkoitetaan sitä, kuinka hyvin koiran haukusta pystyy päättelemään etäisyyden ajettavan ja koiran välillä.

Jotkut koirat pihistelevät äänenannossaan haukkuen vain ollessaan hyvässä tuntumassa ajettavaan, kun taas joku toinen saattaa haukkua aina samalta kuulostavaa ajohaukkua tilanteesta riippumatta. Haukkutyyleissä on siis isojakin eroja, mutta tuomareiden tehtävänä on maastokorttiin tekemillään merkinnöillä kertoa koiran haukun laatu niin, että koetulosten lukijalle muodostuu mielikuva koiran haukusta silloinkin, kun hän ei ole sitä itse kuullut.

Ajo ja sen arvostelu

Jos hakutaito on hyvin tärkeä ajavan koiran ominaisuus, on sitä myös ajotaito! Jänikset ovat mestareita keksimään eksytystemppuja ja melkein aina koira joutuu ennemmin tai myöhemmin hämilleen ajettavan kadottua mystisesti.

Koirat oppivat yleensä itsekseen – kokemusten kautta – selvittämään paluuperät lähtemällä hajun loputtua etsimään sivullehyppyjälkeä tulojäljeltään. Se on hyvä konsti, sillä ennen pitkää uusi jäljen pää löytyy ja ajo jatkuu. Jos paluuperä on ollut pitkä, saattaa etsimisessä tosin kulua niin paljon aikaa, että ajoon muodostuu ajominuutteja vähentävä hukka. Taitavimmat koirat saattavat hyvissä olosuhteissa huomata paluuperän päällekkäisen jäljen, eivätkä käy turhaan paluuperän pohjukassa aikaa hukkaamassa.

Kun arvostellaan koiran ajotaitoa, joudutaan ottamaan myös olosuhteet huomioon.

On ihmeellistä, miten ajo sujuu joskus kuin tanssi, katkotta ja tauotta. Yhtä ihmeellistä on, miten saman koiran ajo katkeaa joskus melkein heti alun jälkeen totaalihukkaan. Olosuhteiden hyvyyttä tai huonoutta on vaikea arvioida, mutta yleensä se selviää ajokokeiden lopputuloksia tarkastelemalla. Koiria suosivissa olosuhteissa kokeen tulostaso muodostuu keskimäärin hyväksi, mutta päinvastaisessa tapauksessa tunnetusti hyvätkään koirat eivät pysty parhaimpaansa.

Myös jäniksissä on eroja.

Joku niistä saattaa juosta rauhallisesti, koiraa välillä odotellen, toisen ottaessa heti reilusti kaulaa koiraan, jotta ehtisi tekemään eksytystemppujaan rauhassa. Jotkut jänikset juoksevat laajoja lenkkejä, mutta varsinkin alkusyksyn pienet jänikset voivat pysytellä ajossa hyvinkin pienellä alueella ja juosta jo ajettua jälkeään useaan kertaan suuntaa välillä vaihtaen. Koiralta vaaditaan hyvää ajotaitoa, mikäli se pystyy silloinkin ajamaan kaksituntisen hukkaamatta ennen ajoerän päättymistä jänistä lopullisesti. Paraskaan koira ei pysty jatkamaan ajoa, mikäli jänis päättää piiloutua kivikkoon tai vaikkapa ojarumpuun. Silloin ajoerä keskeytetään ja lähdetään etsimään uutta ajettavaa.

Myös ajossa koira saattaa haukkua silloin, kun sen ei pitäisi sitä tehdä. Jos koira ajaa saman jäljen useaan kertaan tai seuraa haukkuen jäniksen jälkeä väärään suuntaan, on kyse virheestä, jota kutsutaan ajolöysyydeksi.

Siihen suhtaudutaan ajokokeissa ankarasti ja miinuspisteitä rupeaa ajolöysyyden ilmetessä kertymään nopeaa tahtia. Mikäli koira jatkaa virhettä liian pitkään tai liian moneen kertaan, se suljetaan kokeesta. Perusteena on se, että metsästäessäkin pitäisi koiran haukusta voida päätellä ajon tapahtumia, mutta pahasti hakulöysän koiran ajosta olisi mahdotonta saada jänistä eräksi.

Lisätiedot niiden merkitys

Tuomarit merkitsevät maastokortteihinsa paljon muitakin kokeeseen liittyviä asioita. Kortteihin kirjataan keli- ja sääolosuhteet ja hakuun ja ajoon liittyviä lisätietoja. Niiden tarkoitus on ensiksikin toimia tukena kokeen loppupisteisiin vaikuttavia ominaisuuspisteitä määritettäessä. Toisaalta lisätiedot ovat taustainformaatiota, joista on apua silloin, kun koiran koetulosta halutaan analysoida loppupisteitä tai luokkatuloksia tarkemmin.

Lisätiedoista selviää myös se, onko koe käyty loppuun saakka. Aiemmin mainittiin se mahdollisuus, että koira voi joutua suljetuksi kokeesta haku- tai ajolöysyyden vuoksi.

Kaksi muutakin mahdollisuutta siihen, että koepäivä päättyy ennen aikojaan.

Ensiksikin koiran ohjaajalla on oikeus missä vaiheessa tahansa päivää päättää kokeesta luopumisesta. Hänen ei tarvitse esittää syytä tai perusteluja luopumiselle. Tällaisessa tapauksessa maastokorttiin merkitään luopuminen, eikä koiran pisteitä lasketa.

Toinen mahdollisuus on, että koe keskeytetään. Keskeyttämispäätöksen tekevät koiran ohjaajan sijaan maastotuomarit. Keskeyttäminen voi johtua esimerkiksi koiran loukkaantumisesta tai siitä, että olosuhteet ovat muuttuneet koiraa tai ajoeläintä vahingoittaviksi. Talvella suojasää voi esimerkiksi muuttua päivän mittaan pakkaseksi, jolloin hangen pinta voi kovettua koiran jalkoja vahingoittavaksi. Syksyllä ilman lämpötila voi puolestaan kohota kohtuuttoman korkeaksi. Mikä tahansa tämän tapainen syy voi johtaa keskeyttämispäätökseen. Jos koe keskeytetään, koiran siihen saakka saavuttamat pisteet otetaan huomioon ja loppupisteet lasketaan normaaliin tapaan.

Kun koepäivä on saatu metsässä päätökseen,

ollaan valmiita siirtymään keskuspaikalle. Sitä ennen tuomarit kuitenkin esittelevät koiran ohjaajalle maastokortteihin laittamansa merkinnät. Tarkoituksena on, että tuomarit ovat keskenään samaa mieltä koiran saamasta arvostelusta ja että myös koiran ohjaaja hyväksyy arvostelun.

Koepaikalle palattua ylituomari ottaa vastaan maastokortit ja jututtaa samalla maastotuomareita kysyen tarvittaessa perusteluja johonkin arvostelukohtaan. Tämä tilaisuus tapahtuu erillisessä huoneessa ja tilaisuudessa voi myös koiran ohjaaja olla halutessaan läsnä.

Ylituomarin tehtävänä on tarkistaa arvostelun sääntöjenmukaisuus ja sen lisäksi hän huolehtii siitä, että kokeen koirat tulevat arvostelluiksi tasapuolisesti. Tässä vaiheessa koiran omistaja saa nähtäväkseen koiransa saaman lopullisen arvostelun ja loppupisteet. Muiden koirien saavutuksia hän ei saa kuulla, sillä tulokset julkistetaan vasta sitten kun kaikkien koirien maastokortit on tarkistettu.

Koetulokset siirtyvät Koiratietokantaan ja ne tarkistetaan vielä kerran. Tarkistuksen suorittavat ns. pöytäkirjantarkastajat, jotka kiinnittävät huomiota mahdollisiin kirjausvirheisiin. Arvosteluihin he eivät enää ota kantaa, sillä se on ollut maastotuomareiden ja ylituomarin tehtävä. Kun kokeen pöytäkirjat on hyväksytty, tiedot siirtyvät Kennelliiton jalostustietojärjestelmään ja samalla ne muuttuvat lopullisesti virallisiksi.