Johdanto

Tässä ja seuraavissa blogiteksteissä analysoidaan BEAJ-koetietoja. Kaikki artikkeleiden data on SBJ:n tietokannasta ja siten kenen tahansa milloin tahansa saatavissa. Kannustankin tämän lukijoita tutustumaan tietokannan tarjoamiin mahdollisuuksiin, sillä tietokanta on olemassa käyttäjiä varten samaan tapaan kuin Kennelliiton jalostustietojärjestelmä tai Koiratietokanta, jossa on luettavissa koirakohtaiset pöytäkirjat sellaisenaan.

Nyt tarkastelun alle on otettu beaglet, jotka ovat syntyneet vuonna 2010 tai sen jälkeen. Perusteena rajaukselle on se, että kaikki tämän ikäiset koirat ovat käyneet joko vuoden 2011 tai 2023 sääntökirjan mukaan käydyissä kokeissa, joissa koiran ominaisuuksien (haku, haukku, ajotaito, hakulöysyys, ajolöysyys) arvostelu on ollut koko ajan sama. Lisätietoihin ei tässä artikkelisarjassa puututa.

Tästä beaglejoukosta on koeikään (tässä oletuksena kaksi vuotta) ehtinyt koekaudelle 2024 – 2025 tultaessa noin 6500 koiraa, mutta kokeissa niistä on käynyt alle kymmenen prosenttia, 323 narttua ja 300 urosta.

Jotta koirasta saataisiin luotettava kuva, on sen käytävä kokeessa useita kertoja. Tähän tarkasteluun on otettu mukaan koirat, jotka ovat käyneet kokeessa vähintään viidesti, jonka vaatimuksen täytti alle puolet kaikista kokeissa käyneistä koirista, 146 narttua ja 140 urosta. Osa niistä on valioitunut. Muotovalioiden määrä muuttuu metsästyskauden ulkopuolellakin, mutta tässä tarkastelussa on muotovalioiksi laskettu ne koirat, joiden valionarvo on ollut kirjattuna SBJ:n tietokantaan toukokuun 2025 alussa. Silloin tarkastelun kohteena olevista nartuista 55 on käyttövalioita, 9 muotovalioita ja 13 kaksoisvalioita. Uroksien vastaavat luvut olivat 52, 18 ja 21.

Kaikista tämän ikäluokan beagleista on tässä tarkastelussa mukana siis alle viisi prosenttia. Tarkastelu ei siten kuvaa koko suomalaisen beaglepopulaation tilannetta, vaan valikoitua koirajoukkoa. Tämä on otettava muutenkin huomioon aina silloin, kun ajokoeaineistoa tarkastellaan esimerkiksi jalostusuroksia etsittäessä tai jos pennun ostaja yrittää verrata pentueen emän metsästysominaisuuksia muihin narttuihin.

BEAJ-koedatan suurin heikkous on siinä, että tuloksista on vaikeaa päätellä, mikä on koiran itsensä osuus jossain arvostellussa ominaisuudessa ja mikä johtuu olosuhteista tai arvostelukulttuurin erilaisuuksista eri osissa maata. Tätä ongelmaa pienentämään on mukaan otettu sijoittumisindeksi, joka kuvaa koiran pärjäämistä kokeessa suhteessa saman kokeen muihin koiriin välittämättä loppupisteistä tai luokkatuloksista.

Alueellisia eroja voidaan tarkastella esimerkiksi vertaamalla kaikkien koekäyntien loppupisteiden keskiarvoja lohkoittain. Tällaisessa tarkastelussa voidaan ottaa huomioon kaikki syksystä 2011 alkaen käydyt kokeet. Loppupisteissä on niin suuret erot eri osissa maata, että voidaan huoletta sanoa keskivertobeaglen mahdollisuuksien ensimmäiseen palkintoon olevan pohjoisessa järjestettävissä kokeissa keskimäärin yli kaksi kertaa paremmat kuin etelässä.

Ehkä hiukan yllättäen ovat koirat saaneet lännen lohkolla koekäyntimääriin suhteutettuna enemmän ensimmäisiä palkintoja kuin idän lohkolla. Tähän löytyy selitys Beaglejärjestön käyttämästä lohkojaosta, joka on sovittu aikoinaan sellaiseksi, että koiramäärät olivat suunnilleen samanlaiset eri lohkoilla. Kennelliiton lohkojako – jota esimerkiksi Ajokoirajärjestö seuraa – on enemmän maantieteellinen. Jos tarkastellaan ensimmäisen palkinnon todennäköisyyksiä Kennelliiton lohkojaon mukaan, vaihtavat itä ja länsi kuvaajassa paikkaa (kuva 1).

Kuva 1. Ensimmäiseen palkintoon oikeuttaneiden koekäyntien osuudet kaikista. Aineistona kaikki kokeet syksystä 2011 alkaen.

Kun jäljempänä puhutaan lohkoista, tarkoitetaan sillä SBJ:n lohkojakoa, joka on lukijoille luultavasti SKL:n lohkojakoa tutumpi. Siltikin, vaikka varsinkin Kymessä tai Salpausselässä kokeiden tulostaso vastaa paremmin eteläisten piirien tulostasoa kuin idän lohkon pohjoisimpia piirejä.

Jos koiran ohjaaja on luopunut kokeessa tai jos koira on tullut suljetuksi, on koiran loppupisteiksi annettu tässä tarkastelussa nolla. Se saattaa joissain tapauksissa olla väärin, sillä luopumiselle voi olla perusteltu syy. Silloin olisi oikeudenmukaisempaa jättää tämä koekäynti huomiotta. Tällaisten tapausten ja ns. taktisten luopumisten erottaminen toisistaan on kuitenkin jälkikäteen mahdotonta, jolloin nolla pistettä on todennäköisesti kokonaisuuden kannalta oikeudenmukaisin ratkaisu (taktisilla luopumisilla ei voida nostaa koiran koepisteiden keskiarvoa). Keskeytetyissä kokeissa loppupisteet on otettu huomioon – niin tehdään myös ajokokeissa. Tuurin osuutta koetulokseen ei voida koskaan poistaa, mutta vaatimalla koiralta vähintään viisi koekäyntiä vähenee sen merkitys.

Kaikilta koirilta on arvosteltu haku, haukku ja ajotaito, joten näiden ominaisuuksien analysoinnissa on mukana koko koirajoukko. Haku- ja ajolöysyyspisteiden keskiarvot on tietysti laskettu vain niille koirille, joilla niitä on esiintynyt vähintään yhdessä kokeessa niin, että ominaisuus on arvosteltu numerolla. Uroksista hakulöysyyttä oli kirjattu vähintään kerran 90 koiralle, eli 64,3 %:lle kaikista tarkastelussa mukana olleista. Nartuilla vastaavat luvut olivat 80 koiraa ja 54,8 %. Todettu ajolöysyys oli harvinaisempaa. Uroksista ajolöysyysmiinuksia oli vähintään kerran saanut 48 koiraa eli 34,3 % kaikista. Nartuista ajolöysyyttä oli todettu 37 koiralla - 25,3 %:lla kaikista.

Jos tarkastelujakson kaikkien koekäyntien (9210 kpl) loppupisteet esitettäisiin yhdellä kertaa, muodostuisi histogrammille varsin säännöllinen, matalaa kellokäyrää muistuttava kuvio (kuva 2).

Kuva 2. Kun kaikki koekäynnit nykyisillä koesäännöillä esitetään samassa kuvaajassa, syntyy helposti selitettävissä oleva jakauma.

Vasemmassa reunassa oleva korkea pylväs kuvaa tyhjiksi jääneitä hakuja. Sen oikealla puolella oleva minimi johtuu siitä, että mikäli yksikin jänis löytyy, ajo päättyy harvoin niin pian, että loppupisteet jäävät kymmenen-viidentoista pisteen tuntumaan. Siitä eteenpäin kuvio on säännöllinen lukuun ottamatta kohtaa, jossa lähestytään ensimmäisen palkinnon pisterajaa. Jo muutama piste ennen kuudenkymmenen pisteen rajaa näyttää kasvavan houkutus hivuttaa koiran ominaisuuspisteitä ylöspäin niin, että ensimmäisen palkinnon raja saavutetaan.

Asia on ongelmallinen siksi, että vain osa tuomareista muuttaa tällaisessa tilanteessa arvostelutapaansa, jolloin osa koirista saavuttaa valion arvon kannalta tärkeän ensimmäisen palkinnon samanlaisella suorituksella, jolla joku toinen koira joutuu tyytymään toiseen palkintoon.

Kun tarkastellaan loppupisteitä koekäyntien sijasta koirakohtaisesti ja kun kullekin koiralle lasketaan loppupisteiden keskiarvo, ei säännöllistä kuviota ole enää mahdollista muodostua. Silti säilyy mahdollisuus tulkita kuviota ja nähdä syitä sen epäsymmetrisyyden takana.

Loppupisteiden keskiarvot eivät voi yksittäisten kokeiden tapaan kohota lähelle sataa pistettä silloin, kun jokaiselta mukana olevalta koiralta vaaditaan vähintään viisi koekäyntiä. Kuvaajissa koirat ovat silti järjestyksessä, mikä onkin yksi tämän tarkastelun tarkoituksista. Seuraavissa artikkeleissa dataa visualisoidaan ominaisuuspiste kerrallaan ja mukaan on otettu myös sijoittumisindeksi.