Suomen Beaglejärjestön jalostusjaosto suosittelee koirien geenitestaamista Lafora- ja MLS-tautien osalta ennen paritusyhdistelmien toteuttamista.
Testaaminen ei ole tarpeen silloin, jos koiran Lafora- ja MLS-statukset tiedetään sukulaisten statusten perusteella.
Jos kumpikaan vanhemmista ei kanna Lafora- tai MLS-geenivirhettä, ei sairaita eikä edes sairauden kantajia voi syntyä.
Lafora- ja MLS-geenivirhettä kantamaton koira voidaan huoletta parittaa Lafora- tai MLS-kantajalla ilman riskiä sairaista pennuista.
Näissä tapauksissa jokaisella pennulla on 50 %:n mahdollisuus olla joko geenivirheestä vapaa tai Laforan tai MLS:n kantaja.
Sairaan tai sairastuvan koiran molempien vanhempien on siis oltava joko kantajia tai sairaita.
Geenitestitulokset on ilmaistu seuraavasti:
N/N kertoo, ettei koira kanna MLS- eikä Lafora-geenivirhettä perimässään.
N/MLS tai N/Laf kertoo, että koira itse on terve, mutta silti kyseisen taudin kantaja.
MLS/MLS tai Laf/Laf kertoo, että koira on sairastunut MLS- tai Lafora-sairauteen.
N/N* kertoo, että koira on vanhempiensa statuksen kautta saanut tuloksen N/N. Sen molemmat vanhemmat on joko testattu tuloksella N/N, tai vanhemmat ovat vanhempiensa perusteella N/N*.
N/MLS# kertoo että koira on jälkeläisensä tai vanhempansa testitulosten perusteella vähintään kantaja.
Jos kumpikaan vanhemmista ei kanna MLS- tai Lafora-geenivirhettä, ei kyseisistä sairauksista kärsiviä eikä edes kantajia voi syntyä.
MLS- ja Lafora tiedon huomioon ottaminen paritusyhdistelmissä mahdollistaa tautien karsimisen rodusta.
Ole yhteydessä jalostusjaostoon, jos tarvitset neuvoa.
Suomen MLS- ja Laforalista 20230516
Ruotsin MLS- ja LAFORA lista
Norjan MLS- ja LAFORA lista
Ilmoita koirasi testitulos titi.rolin@beaglejarjesto.fi maininnalla, että annat luvan tuloksen julkaisemiselle Suomen MLS-ja Laforalistalla.
Käyttämällä Tietokannan virtuaaliparitukseen tarkoitettua työkalua, saat virtuaalipentueelle epilepsiariskiä kuvaavan numeron. Epi-infossa löytyy selitys numerolle.
Pohjoismaisessa beaglekannassa on testausmahdollisuuden myötä todettu Laforan tautiin sairastuneita koiria. Suomen Beaglejärjestön jalostusjaosto selvittää geenivirheen ilmenemistä myös suomalaisessa beaglekannassa. Laforan tauti periytyy resessiivisesti ja siihen on olemassa geenitesti. Jalostusjaosto suosittaa jalostusyksilöiden testaamista ennen paritusta, jotta yhdistelmän mahdollinen tautiriski voidaan eliminoida.
Koirilla voi esiintyä erilaisia epilepsian muotoja. Lafora-epilepsia on tällä hetkellä ainoa periytyvän epilepsian muoto, johon on olemassa geenitesti. Tämänhetkisen testaustilaston perusteella on syytä olettaa, että noin 20 % beaglekannastamme on Lafora-taudin kantajia ja noin 2 % on sairaita. Geenitestillä pystytään todentamaan sekä sairaat koirat, sairauden kantajat, että geenivirheestä vapaat koirat.
Lafora-tiedon huomioon ottaminen paritusyhdistelmissä mahdollistaa Lafora-epilepsian karsimisen rodusta.
Koiran Lafora-statuksen tunteminen ei sulje pois mahdollisuutta epilepsiaan, joka johtuu jostain muusta epilepsiatyypistä.
Ole yhteydessä jalostusjaostoon, jos tarvitset neuvoa.
Virtuaaliyhdistelmän epilepsiariskin suuruus ilmoitetaan numeroilla 1-8.
Numerot 1 – 2 tarkoittavat, että Lafora-sairaan pennun syntymismahdollisuus on varmuudella poissuljettu. Myös muiden epilepsiamuotojen osalta riski on laskennallisesti vähäinen. Lafora-kantajien syntyminen on mahdollista, mutta epätodennäköistä.
Kun numerot 3 – 5 ilmoitetaan mustalla värillä, kuvaavat ne kohonnutta riskiä. Tällaisissa tapauksissa kasvattajan kannattaa ottaa yhteyttä jalostusjaostoon tarkempaa analyysiä varten. Kasvattaja saa samalla arvion siitä, onko syytä Lafora-testata jompikumpi vanhemmista ennen paritusyhdistelmän toteuttamista.
Kun numerot 5 – 8 ilmoitetaan punaisella värillä, tarkoittavat ne selvästi kohonnutta riskiä. Tällaisissa tapauksissa kannattaa harkita vakavasti muuta siitosyhdistelmää. Joka tapauksessa kasvattajan on otettava yhteyttä jalostusjaostoon ennen parituksen toteuttamista.
Virtuaaliyhdistelmän epilepsiariskilaskennassa ovat mukana sekä aiemmin kerätty epilepsia-aineisto että Lafora- testatut koirat.
Numeroon vaikuttaa vanhempien suvussa esiintyvät epilepsiaan sairastuneet koirat, sairastuneiden koirien lähisukulaiset sekä Lafora-testin tulos.
Ratkaisevaa on, kuinka lähellä riskiä nostavat esivanhemmat ovat sukutaulussa.
Vanhaan epilepsia-aineistoon pohjautuva riski on laskennallinen. Näissä tapauksissa riskin arviointi perustuu kerättyyn epilepsia-aineistoon ja laskennallisen riskin huomioon ottaminen on näissä tapauksissa ainoa keino vaikuttaa suunniteltujen pentueiden sairastumistodennäköisyyksiin.
Lafora-epilepsia on peittyvästi periytyvä eli resessiivinen, eli vain molemmilta vanhemmilta saatu sama geenivirhe johtaa Lafora sairaan koiran syntymään. Se on tällä hetkellä ainoa periytyvän epilepsian muoto, johon on olemassa geenitesti. Testillä pystytään todentamaan sairaat koirat, geenivirheen kantajat ja Lafora-geenivirheettömät koirat. Lafora-epilepsiariskin arviointi perustuukin virtuaalipentueen sukutaulussa olevien koirien geenitestituloksiin.
Vanhassa epilepsia-aineistossa on suurella todennäköisyydellä myös Lafora-epileptikkoja. Tästä syystä vanhan epilepsia-aineiston riskilaskenta ja Lafora-riskilaskenta on tässä yhdistetty.
Järjestö ei pysty kieltämään minkään yhdistelmän toteuttamista, joten paritusyhdistelmien valinta on edelleen kasvattajan vastuulla. Tämän virtuaaliparitustyökalun tarkoituksena on kuitenkin helpottaa kasvattajien työtä ja tarjota apua sairausriskien minimoimiseksi.
Hannes Lohi 6.5.2020
Molekyyligenetiikan professori
Helsingin yliopisto ja Folkhälsanin tutkimuskeskus
Koirien geenitutkimusryhmän johtaja
Perinnöllinen Laforan tauti beagleissä – geenitestillä taudista eroon
Laforan tauti ja sen geenit
Sokeri toimii elimistön energian lähteenä. Sokeria pitää olla sopivasti tarjolla ja sen määrää säädellään tarkasti kudoksissa ja soluissa. Ylimääräinen sokeri varastoidaan kudoksiin liukoiseksi glykogeeniksi, josta sokeri voidaan tarvittaessa irrottaa. Sokerin saanti on erityisen tärkeää aivojen ja hermosolujen toiminnalle.
Laforan taudissa sokeriaineenvaihdunta järkkyy. Liukoisen glykogeenin tuottaminen ei onnistu ja soluihin kertyy tärkkelysmäistä sakkaa. Sakka on erityisen haitallista hermosoluille, jotka alkavat surkastua.
Sokeriaineenvaihdunnan säätelyyn osallistuu eri useita eri entsyymejä – kuten laforin ja malin. Näiden entsyymien puute aiheuttaa nimensä mukaisesti Laforan taudin. Laforin ja malin entsyymejä tuotetaan EPM2A ja NHLRC1 geeneistä. Näiden kahden geenin mutaatiot aiheuttavat Laforan taudin. Tähän teini-iässä ihmisellä puhkeavaan sairauteen liittyy vakavia epilepsiakohtauksia, jotka johtavat lyhyessä ajassa potilaan kuolemaan. Sairauteen ei ole toistaiseksi parantavaa hoitoa, vaikka epilepsiakohtauksia voidaankin lääkkeillä jonkin verran hillitä.
Koirien Laforan tauti
Laforan tautia on raportoitu koirissa jo 1970-luvulla. Ensimmäiset kuvaukset tehtiin beagleillä. Sen jälkeen sairautta on löydetty useista eri roduista kuten mäyräkoirista, villakoirista ja basseteista. Kuten ihmisellä, koirien Laforan tautiin liittyvät kudoksiin kertyvät sokerisakat ja paheneva epilepsia. Koirilla sairaus puhkeaa yleensä vasta aikuisiässä 5-7 –vuotiaana ja toisin kuin ihmispotilaat, koirat saattavat selvitä pahenevan sairauden kanssa useita vuosia.
Koirien epilepsiaoireet vaihtelevat yksilöittäin. Tyypillisiin oireisiin liittyvät voimakkaista lihasnykäyksistä lievempään lihastärinään ja ajoittaiseen säpsähtelyyn. Oireet voivat olla niin lieviä, että niitä ei epileptisiksi tunnista, jos ei osaa Laforan tautia epäillä. Epilepsialääkkeistä ja sokeriköyhästä ravinnosta voi olla hyötyä epilepsian hillitsemiseksi.
Koirien Laforan tauti liittyy NHLRC1-geenin muutokseen. Geenivirhe löydettiin alun perin karkeakarvaisista kääpiömäyräkoirista ja basseteista 15 vuotta sitten.
Geenivirhe on epätavallinen. Se liittyy erikoiseen NHLRC1-geenin rakenteelliseen toistojaksoon koirien perimässä. Geenissä on 12 emäksen mittainen toistojakso. Terveillä koirilla toistojaksoja on perimässä yleensä kaksi tai kolme. Epileptikoilla niitä voi olla jopa 30 kappaletta peräkkäin. Käytännössä tämä tarkoittaa, että epileptisten koirien perimässä on pitkä pätkä ylimääräistä
”tavaraa”, joka rikkoo NHLRC1-geenin ja estää näin malin -entsyymin tuotannon tuhoisin seurauksin. Geenitesti perustuu toistojakson pituuden mittaamiseen.
Toistojakso-DNA löytyy kaikkien koirien perimästä. Se on rakenteeltaan epästabiili ja saattaa lähteä laajentumaan millä tahansa rodulla. Periaatteessa kaikki rodut ovat siis alttiita Laforan taudille. Ei olekaan yllätys, että nyt kun geenitesti on saatavilla, Laforan tautia on raportoitu yhä useammasta rodusta. Mutaatiota on kuvattu mm. karkeakarvaisesta kääpiömäyräkoirasta, bassetista, beaglesta, chihuahuasta, corgista ja ranskanbulldogista. Uusia rotuja raportoitaneen jatkossa lisää.
Geenitestillä sairaudesta eroon
Laforan tauti on peittyvästi periytyvä eli resessiivinen. Molempien vanhempien pitää olla kantajia, jotta koira sairastuu. Tällaisten kantajayhdistelmien kaikilla pennuilla on 25% todennäköisyys saada mutaatiot molemmilta vanhemmilta, 50% todennäköisyys kantajuuteen eli periä vai toiselta vanhemmalta mutaatio ja 25% todennäköisyys olla vapaa mutaatiosta kokonaan. Kantajakoirat eivät sairastu ja niitä voi käyttää jalostukseen, kunhan varmistetaan, että toisella osapuolella ei ole kantajuutta laisinkaan eli geenitestin tulos on normaali. Järjestelmällisellä jalostussuunnitelmalla Laforan tautia voidaan hyvin vastustaa rodussa.
Rotujärjestö on aivan oikein lähtenyt selvittämään Laforan taudin yleisyyttä jalostuskoirissa. Muutamia kymmeniä koiria on testattu ja kantajia on löytynyt useiden maiden linjoista. Testauksia kannattaa jatkaa ja jalostuspäätökset pohjata sitten tuloksiin, jotta Laforan tautia sairastavia koiria ei enää synny. On mahdollista ja todennäköistä, että rodussa on myös muuta epilepsiaa, joiden geenitaustaa ei vielä tunneta. Tämänkin epilepsia tutkiminen helpottuu, kun joukosta tunnistetaan ”Lafora epileptikot” pois.
MLS (Musland-Luke Syndrome) on sairaus, joka aiheuttaa rakennemuutoksia varsinkin luissa, sidekudoksessa ja ihossa. Tautia kutsutaan myös nimellä ”tight skin disease”, suoraan käännettynä tämä tarkoittaa ”kireän nahan sairaus” ja sen aiheuttaa mutaatio yhdessä geenissä. Beagle on ainoa koirarotu, jossa tätä ilmenee.
MLS-syndroomaa väitetään esiintyneen jo suhteellisen kauan, jopa noin 100 vuotta. Sitä löydetään koko beaglepopulaatiosta ympäri maailman. Vastasyntyneessä pennussa taudin oireita ei välttämättä ole havaittavissa, yleensä ne ilmenevät vasta 8 viikon iästä lähtien – eli pentujen luovutusiän jälkeen. Kehityshäiriöt näkyvät selvästi, kun koira on yli vuoden ikäinen.
MLS-syndrooman näkyviä muutoksia ovat litteä kallo ja rustoiset korvalehdet, jotka kääntyvät ulospäin sekä vinot silmät. Tyypillistä on myös käyrät eturaajat, joissa usein uloimmat varpaat ovat vetäytyneet; tämän vuoksi koira seisoo jatkuvasti varpaillaan.
MLS-beaglet ovat omistajiensa mukaan erittäin sosiaalisia. Niiden tiedetään eläneen pitkäänkin, mutta rakennemuutosten vuoksi ne eivät tietenkään kestä rankkaa fyysistä rasitusta kuten metsästystä.
MLS on yhden geenivirheen aiheuttama sairaus. MLS on vakava sairaus, mutta se on helposti estettävissä luotettavan geenitestin avulla. Testaaminen on helppoa ja se tehdään testattavan koiran poskisolunäytteestä. Testitulos kertoo koiran tilan tämän geenin osalta.
MLS-virhe periytyy resessiivisesti, joten jos tuloksissa on oman koirasi sukulaisia, joilla on MLS/N- tai MLS/MLS-tulos, on ehdottoman tärkeää testata koirasi ennen sen jalostuskäyttöä.
Geenitestillä pystytään todentamaan sekä sairaat koirat, sairauden kantajat, että geenivirheestä vapaat koirat.
MLS-tiedon huomioon ottaminen paritusyhdistelmissä mahdollistaa MLS-taudin karsimisen rodusta.
Ole yhteydessä jalostusjaostoon, jos tarvitset neuvoa.
Lafora-epilepsia ja sen periytyvyys pähkinänkuoressa
Lafora-epilepsia on periytyvä sairaus, joka on helposti vältettävissä. Apuna on geenitesti, jolla voidaan tunnistaa koirat joko Laforan suhteen virheettömiksi, Lafora-kantajiksi tai Lafora-sairaiksi.
Tässä tekstissä näitä vaihtoehtoja (ns. Lafora-statukset) on kuvattu väreillä:
= Koira ei kanna geenivirhettä eli on terve, eikä voi periyttää sairautta tai kantajuutta jälkeläisiinsä.
= Koira kantaa geenivirhettä eli on itse terve, mutta voi periyttää sairautta tai kantajuutta jälkeläisiinsä.
= Koira kantaa kaksinkertaista geenivirhettä eli on Lafora-sairas oireiden laadusta riippumatta.
Sairastuakseen Lafora-epilepsiaan on pennun saatava sairauden aiheuttava geenivirhe molemmilta vanhemmiltaan. Sairaan tai sairastuvan koiran molempien vanhempien on siis oltava joko geenivirheen kantajia tai sairaita. Muussa tapauksessa ei sairaita pentuja voi syntyä.
Jos kumpikaan vanhemmista ei kanna geenivirhettä, ei sairaita eikä edes kantajia voi syntyä.
Lafora-geenivirheen suhteen terve koira voidaan huoletta parittaa Lafora-kantajalla ilman riskiä sairaista pennuista, mutta pennuista 50 % on todennäköisesti kantajia.
Jopa sairaan koiran kaikki jälkeläiset ovat terveitä jos toinen vanhempi ei kanna geenivirhettä. Kennelliitto kuitenkin kieltää sairaiden koirien käyttämisen jalostuksessa.
Yhdistelmiä, jossa molemmat vanhemmat joko kantavat geenivirhettä tai ovat Lafora-sairaita, ei saa toteuttaa, koska riski sairaiden pentujen syntymiseen on aina liian suuri.
Geenitestin käyttö paritusyhdistelmissä mahdollistaa ongelman karsimisen rodusta. Aina geenitestiä ei edes tarvita, sillä joskus koiran Lafora-status voidaan periytymisen säännönmukaisuuden vuoksi päätellä sen lähisukulaisten statusten perusteella.
Ennen paritusyhdistelmän toteuttamista on aina viisasta ottaa yhteyttä jalostusjaostoon. Sama koskee myös jo toteutettuja yhdistelmiä silloin, jos olet kiinnostunut kasvattiesi todennäköisistä Lafora-statuksista.
Geenitestejä voi tilata ainakin seuraavilta laboratorioilta:
Genomialta tilatuista geenitesteistä (myös muut kuin Lafora) 10% alennus SBJ:n jäsenille: Tilaus tehdään Genomian sivuilla www.genomia.cz/en/breed/beagle/
Laboklin myöntää alennusta Suomen Kennelliiton jäsenille.
Huom. Beagle ei kuulu rotuihin, joiden dna-tuloksia rekisteröidään Kennelliiton jalostustietojärjestelmään.
Poskisolunäyte:
Koiran suun tulee olla mahdollisimman puhdas näytettä otettaessa. Jokaisesta tutkittavasta koirasta otetaan näyte kahdella poskisoluharjalla seuraavan ohjeen mukaan.
1. Tarkista koiran TM-numero.
2. Avaa näytteenottopakkaus poskisoluharjan varren puoleisesta päästä. Aseta poskisoluharjan harjaosa koiran ikenen ja posken väliin ja harjaa posken sisäosaa posken koko pituudelta noin 15 sekunnin ajan.
3. Anna harjan ilmakuivua vähintään 15 minuutin ajan. Kosteana pakatut näytteet saattavat pilaantua.
4. Laita harja takaisin alkuperäiseen pakkaukseensa ja sulje pakkaus teipillä.
5. Merkitse koiran nimi ja TM-numero tai rekisterinumero pakkauksen päälle.
6. Lähetä näytteet laboratorioon normaalissa postissa. Näytteet säilyvät tarpeen vaatiessa muutamia päiviä jääkaapissa.