Metsästys, kuinka vaarallista koiralle?

Aiheet jotka eivät sovi muiden katekorioiden alle.

Valvojat: Titi Rolin, ansa

mutteri
Viestit: 199
Liittynyt: Ma 15.01.2007 10:12
Paikkakunta: Lappeenranta

Viesti Kirjoittaja mutteri »

Onko metsästys vaarallista koiralle?No onhan siinä riskinsä mikä on täälläkin tullut todetuksi.Mutta..kun katselee hieman ympärilleen,näkee aika paljon tosi tanakoita ja huonosti liikkuvia koiria.Kuinkahan suuri vaaraprosentti siinä on sairastua ja kuolla ennenaikaisesti?Puhumattakaan koiran psyykestä jos koko ikänsä on liikunnan puutteessa ylipainoisena ja sairastelevana sohvan nurkassa.
JOS sattuu sitten onnettomuus metsästysreissulla-auto,juna,heikot jäät susi yms.-,on mettäkaveri mielestäni siihen hetkeen asti saanut elää terveen ja onnellisen elämän.
antti1979
Viestit: 127
Liittynyt: Pe 23.09.2005 7:50
Paikkakunta: Laukaa
Viesti:

Viesti Kirjoittaja antti1979 »

Samaa mieltä mutterin kanssa. Todella paljon näkee pahoinvoivia koiria jotka on syötetty tynnyreiksi, varsinkin tässä meidän rodussamme. Metsästävä koira saa jahtiaikaan tarpeeksi liikuntaa ja omistajat ovat yleensä motivoituneita treenaamaan koiria myös jahtikauden ulkopuolella.

Tottakai metsästyksessä on riskinsä. Ja varsinkin nuo pedot alkaa olla jo kohtalaisen suurikin riski. Itse en päästä koiraani irti sellaisella seudulla missä vaarana on auton alle jäänti. Myös heikkojen jäiden aikaan syksyllä kartan sellaisia paikkoja missä on mahdollisuus pudota jäihin. Mutta sudesta ei todellakaan tiedä milloin se missäkin liikkuu. Ja sen takia on joka kerta koiraa irti laskettaessa on ontto olo ja huoli siitä näkeekö kaveria enää iloisesti häntää heiluttaen.

Mutta näyttää siltä että tämä Suomalaisen susipolitiikan haukkuminen on aivan turhaan. Juuri eilisessä Keskisuomalaisessa oli isolla otsikoitu juttu siitä kuinka EU:ssa ollaan tyytyväisiä siihen miten Suomessa on petoasiat hoidettu. Toisin sanoen ollaan päästy tavoitteeseen susikannan vahvistamisesta ja levittäytymisestä uusille alueille...
Anne
Viestit: 70
Liittynyt: To 22.09.2005 21:08
Paikkakunta: Elimäki
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Anne »

KeijoN kirjoitti:Eiköhän eläinmaailmassa päde aika pitkälti samanlaiset "säännöt" kuin meillä ihmistenkin keskuudessa tohon lasten saantiin.
Ainakin ennen vanhaan oli sellainen uskomus, että mitä enemmän nainen teki lapsia, niin sen rikkaamman, terveellisemmän ja pitemmän elämän se eli. Edellyttäen tietenkin, että talous ja terveys oli kunnossa.
Luulen tuntevani jonkun verran Lilan taustajoukkoja, että olkaa tytöt ihan rauhassa, kyllä asiat ovat osaavien käsissä.
:shock: Onkohan Keijo nukkunut biologian tunnilla vai eikö ennen vanhaan sitä koulussa opetettu?
En nyt viitsi kirjoittaa tähän enempää naisten vaihdevuosista, Keijo voi etsiä lisää tietoa Googlen avulla.

Isovanhemmillani oli 14 lasta, viimeisenä syntynyt down-tyttö. Näitä down-lapsia syntyy useimmiten vanhoille naisille. Se kertonee sen ettei vanhojen naisten ehkä luonnon mukaan pitäisi saada enää lapsia.
Mummoni sanoi viisaasti joskus muinoin, ettei heilläkään olisi ollut niin paljon lapsia jos silloin ennen muinoin olisi tiedetty ehkäisystä jotain.

Kysykääpäs pojat, kuinka monen vaimo haluaisi olla melkein joka vuosi raskaana? Tai tehdä lapsia vielä eläkeiässä (jos se siis olisi fyysisesti mahdollista). Luulen tietäväni vaimojenne vastaukset. :wink: Että se tuosta Keijon samanlaisista "säännöistä"
annie
Viestit: 299
Liittynyt: To 22.09.2005 18:57
Paikkakunta: Ristiina

Viesti Kirjoittaja annie »

Koiraemon ja naisihmisen vertaaminen keskenään lienee aika kaukaa haettua, mutta Keijon tarkoittama pointti oli kuitenkin ihan oikea.
Ennemmin kannattaisi ajatella sitä, kuinka homma toimii luonnossa, jossa valintakriteerit saneltuu luonnonvalinnan mukaisena. Tuskin sielläkään yksikään lisääntymiskykyinen naaras jää tyhjäksi sen vuoksi, että koiraspuolinen yksilö katsoisi sen liian vanhaksi.
Luonnossa monet lajit lisääntyvät useita kertoja vuodessa isoilla pesueilla ja näin vuosi toisensa jälkeen niin kaunan kun elämää tai suvunjatkokykyä riittää.
Monilla koiraroduilla on ihmisen "viisauden" tuloksena suuria probleemia suvunjatkamisen kanssa niin astumisen kun synnytyksenkin osalta. Silti näitä koiria ja niiden jälkeläisiä käytetään uusien yksilöiden maailmaansaattamiseen. Todella fiksua, eikö totta?
Koiran etuna on myös se, ettei sen tarvitse luonnoneläimen tavoin selviytyä pentueen huolehtimisesta yksin.
Ottamatta kantaa siihen, mikä olisi oikea "raja" yhden nartun osalle, olen sitä mieltä, että rodun elinvoimaisuuden ylläpitämiseksi on ensisijaisesti käytettävä terveitä(*), elinvoimaisia ja hedelmällisiä naaraita suvun jatkamiseen. Ongelmatapauksien (astutus ei onnistu luonnonmenetelmällä, luominen, kuolleena syntyvät pennut, synnytysesteet...)kohdalla kannattaa aina miettiä, onko uusinta astutus millään tapaa järkevää ja onko sille riittäviä perusteita.
Kun katsoin tuota paljon pennutetujen listaa, huomasin suurimman osan noista nartuista olevan muutaman vuosikymmenen takaa ja niistä iso osa on käyttöpuolella rodun keskiarvon ylittäviä yksilöitä. Elinvoimaisuuden näyttönä niillä on suuren jälkeiläismäärän lisäksi ansioitunut (joillain pitkäkin) käyttöura. Eli juuri niitä yksilöitä, joita tuleekin jalostuksessa suosia. Tittelit eivät periydy, mutta antavat ne pientä osviittaa siitä, millaisia geenejä vanhemmilla on ollut jaettavana.

(*) Terveeksi koiraa ei voida tutkimatta luokitella. Beaglen kohdalla näitä tutkimustuloksia on käytettävissä niin vähän, että niillä ei voida osoittaa kuin kyseisen yksilön tilanne.
KeijoN
Viestit: 770
Liittynyt: Ti 04.10.2005 11:57
Paikkakunta: Laukaa

Viesti Kirjoittaja KeijoN »

Annelle sen verran, että biologia minua on kiinnostanut aina, mutta kaikkein eniten vasta kansakoulun jälkeen. Sillähän minusta varmaankin jalostusneuvojakin tehtiin, kun minua nuo napapiirin asiat kiinnosti enemmän kuin muita.
Siinä sä olet kyllä ihan oikeessa, että 14 lasta yhelle naiselle on aivan liikaa, eikä minun juttuja olis tarvinnut ihan niin tosissaan ottaa.
Emäntäkin ehotti nelikymppisenä, että jos tehtäis vielä iltatähti, mutta kieltäydyin tomerasti, vedoten vaaratekijöihin.
Niinkuin joku tuolla jo aikasemmin kirjoitti, niin viimeisten pentujen teettäminen on aika paljon kiinni koiran vireydestä, hyvin pidetystä ja säilyneestä nartusta.
Nyt kyllä meni taas aika paljon ohi aiheen, mut menköön.
Sinttura & Junttura
Viestit: 770
Liittynyt: To 22.09.2005 8:45
Paikkakunta: Haapajärvi
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Sinttura & Junttura »

Annie: Asia tuli harvinaisen selväksi. Eräässä toisessa topikissa et halunnut ottaa kantaa tekemääni ratkaisuun keinohedelmöittää omalla vanhalla ensikertalaisella, nähtävästi pappojen pippeliongelmalla varuistetulla (tämä seikka tuli ilmi siementä ottaessa ja sitten 1+1 asioita yhteen ynnäämällä, vasta jälkeenpäin) uroksellani narttu, mutta taidat tässä ottaa ko. asian koko ajan esille.
Narttu synnytti hyvin, hoitaa pentujaan hyvin ja näyttää nuo penkikatkin aivan terveiltä, vaikka mitä minä nyt ensikertalaisena niistä mitään tiedä.


Eihän tuo 14 ihmislasta ole vielä mitään. Meilläpäin yhessäkin perheessä on 18 lasta ja lopulta vaimo otti ja lähti. Nyt eläkeikäisellä miehellä on uusi nuori vaimo, sitä en tiedä onko niillä yhteisiä lapsia ?
Tärkeintä ei ole se, mitä tietää, vaan se mikä juolahtaa päähän juuri oikealla hetkellä.
malmol-9
Viestit: 155
Liittynyt: Su 03.12.2006 22:22
Paikkakunta: Juva

Viesti Kirjoittaja malmol-9 »

Himskutti kun tuo minun kannanottoni tuohon metsästystilanteiden vaarallisuuteen näköjään rönsyili sinne ja tänne, mutta itsehän annoin aiheen siihen....Sen enempää kommentoimatta muiden kannaottoja, on kuitenkin havaittavissa jonkun asian reipaampi kiinnostavuus, olkoon se sitten nähty myönteisessä tai kielteisessä muodossa.
Jatketaanhan keskustelua kuitenkin aloittajan otsikon alla..... varmaan näitä vaaratilanteita on ollut kokeissakin, keskustellaanko niistä vaikka uudella otsakkeella.
annie
Viestit: 299
Liittynyt: To 22.09.2005 18:57
Paikkakunta: Ristiina

Viesti Kirjoittaja annie »

Sinttura & Junttura kirjoitti:Annie: Asia tuli harvinaisen selväksi. Eräässä toisessa topikissa et halunnut ottaa kantaa tekemääni ratkaisuun keinohedelmöittää omalla vanhalla ensikertalaisella, nähtävästi pappojen pippeliongelmalla varuistetulla (tämä seikka tuli ilmi siementä ottaessa ja sitten 1+1 asioita yhteen ynnäämällä, vasta jälkeenpäin) uroksellani narttu, mutta taidat tässä ottaa ko. asian koko ajan esille.
Narttu synnytti hyvin, hoitaa pentujaan hyvin ja näyttää nuo penkikatkin aivan terveiltä, vaikka mitä minä nyt ensikertalaisena niistä mitään tiedä.
:shock:... :roll: ... :lol:
Asiaa on käsitelty täysin yleisellä tasolla joten tunteenpurkauksesi tuli aika puun takaa. En edelleenkään ota kantaa kenenkään yksittäisen kasvattajan ratkaisuihin ellei se ole eläinsuojelullisten näkökohtien kannalta tarpeellista, en, vaikka siihen minua toistuvasti usutat. Sanoin sen jo silloin aikaisemmin, eikä kantani ei ole muuttunut.
Jos tunsit asian taholta pistoksen rinnassasi, niin sille en minä eikä kukaan muukaan mahda mitään. Sinua tuskin lohduttaa tippaakaan kuulla, että en edes käyttänyt mielessäni sinun tekemisiäsi. Ympärillämme tapahtuu niin paljon isompia asioita tämän (OT) aiheen tiimoilta.
On tietenkin iso onni, etteivät ne pahimmat jutut tule julki yleisillä saiteilla. Voisi mennä monelta yöunet kun viriilin ja hyvävoimaisen ikänartun 6:s pentuekin sai nousemaan näin ison myrskyn vesilasiin.
Keinosiemennys on muuten ihan tuikitavallinen konsti terveidenkin eläimien tiineeksi laitamisessa. Sitä vaan ei pitäisi käyttää sairaiden yksilöiden tarpeisiin. Enkä taaskaan tarkoita tällä urostasi, vaan oikeasti sairaita yksilöitä, myös narttuja.
Tuskin meillä tämänkään asian kanssa on syytä erimielisyyteen kun sitä funtsaa ihan objektiivisesti.

On toki ymmärrettävää, että omat vaikeudet saattavat aiheuttaa liiallista herkkäkorvaisuutta. Kyllä minullekin tulisi heti oma koira mieleen jos joku kirjoittelisi vaikka arkuudesta tai vaikkapa borrelioosista. Tuskin kuitenkaan lähtisin sen vuoksi sotajalalle :wink: .
annie
Viestit: 299
Liittynyt: To 22.09.2005 18:57
Paikkakunta: Ristiina

Viesti Kirjoittaja annie »

Varsinaiseen aiheeseen.
Käyn koirillamme noin 100 päivää metsässä elokuun 20. päivän ja helmikuun viimeisen välillä. Viimeiseen kymmeneen vuoteen ei ole ollut yhtään todellista koiran henkeä uhkaavaa vaaratilannetta. Vähemmän vakavia on sattunut kaksi. Yksi intensiivinen hirvanajo aivan eläimen tuntumassa ja yksi kalliolta putoaminen. Ensimmäisen riski oli potkuissa, joita uroshirvi nakkeli melko sakeaan. Onneksi ei kuitenkaan osunut kertaakaan.
Jälkimmäinen tapaus johti eläinlääkärikäyntiin ja kuvauksiin, jossa voitiin todeta pelkkiä vaarattomia, mutta jokusen päivän vaivaavia ruhjeita.
Menetyksettä emme ole kuitenkaan selvinneet. Yksi nuori narttu jäi auton yliajamaksi noin 15-vuotta sitten.
Sen tapahtuman jälkeen olemme pyrkineet irroittamaan linkun mahdollisimman turvallisilla alueilla heikkoja jäitä vältellen. Koirat ovat aina olleet tutkaseurannassa ja nyt viimeiset ajat paikantimen ansiosta varsin tarkassa syynissä. En ole vielä osannut pitää metsästystä alueillamme kovinkaan vaarallisena, sillä lintukotomme on saanut olla susiltakin vielä melko rauhassa. Vain jokunen vieraileva tähti on jättänyt jälkensä. Tältä osian tilanne muuttunee pahempaan suuntaan lähivuosina jos kanta kasvaa nykyistä vauhtia.
Vaara ei kuitenkaan tule kello kaulassa, joten tarkkana saa olla jatkossakin.

Mutterilta hyvä kirjoitus, ja niin totta joka sana!
stp
Viestit: 95
Liittynyt: To 22.09.2005 13:50
Paikkakunta: Ylivieska
Viesti:

Viesti Kirjoittaja stp »

Sattuu niitä vahinkoja.

Meidän kasvateilla oli huonoa tuuria viimesyksynä, pari jäi ajosta auton alle toinen menehtyi ja toinen taitaa nyt olla kuntoutumassa, mutta siitä mihin kuntoon koira tulee jää nähtäväksi. Harmittavasti tämä viimeisestä pentueesta auton alle jäänyt oli nuoresta iästään jo melkoinen ajuri ja erittäin rakas omistajilleen. Myös meillä itsellä oli huonoa onnea matkassa sillä Jimi jouduttiin lopettamaan eläinlääkärin toimesta metsästysreissulla tapahtuneen vahingon seurauksena viime syksynä.
****************************

Kivirannan Beaglet
Vastaa Viestiin