Beaglen kestävyys ja terveys sekä rakenteen vaikutus siihen

Aiheet jotka eivät sovi muiden katekorioiden alle.

Valvojat: Titi Rolin, ansa

Hirmu
Viestit: 243
Liittynyt: Pe 13.01.2006 20:15
Paikkakunta: Pori
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Hirmu »

minun mielestäni kestävyydessä eli käytännön metsästyksessä ja näyttelyissä ollaan aika tiukasti risti riidassa, metsästys kaudella ei metsästys käytössä oleveva beagle voi pärjätä näytelyissä.. kokemusta tästä asiasta on.. kun näyttely tuomarit painottavat rotevuuta ja massaa.. miten voi sellanen koita joka on oikein roteva ja jolla on massaa niin jaksaa esimerkiksi täydet koe erät talvikelillä jos on yli 30cm lunta..
Hyvin tuo on pärjännyt näyttelyissä metsästyskaudellakin ja hyvin menee metsässäkin. Tosin täytyy myöntä, että meillä ei täällä kyllä tuota 30cm:ä ole.

Hyvin on "aurakin" pysynyt ehjänä, kassit muistuttavat tosin toisinaan jarruvaloja.

Mihin häviää koiran rotevuus/massa koekaudella?
Myös se, että onko koira pitkän metsäpäivän jälkeen miten kipeä/kankea niin kertoo kestävyydestä.
Tämän tyyppinen kestävyys (tai sen puute) on aika paljon kiinnin koiran kunnosta ja lihahuollosta, ei niinkään rakenteesta, vaikka silläkin on vaikutusta.

Kyllä minä voin myöstää, että ensimmäisen kunnon 2,5 tunnin ajon jälkeen oma oli jumissa. Osaksi oli omaa vikaa, kun en tyhmyyksissäni liikuttanut koiraa metsäreissun jälkeen, vaan päästin sen huilaamaan. Osa jumittamisesta löytyi varmasti koiran kokemattomuudesta. Sittemmin koira on palautunut vallan mainosti.
Henkka mies man
Viestit: 401
Liittynyt: Ti 27.09.2005 7:18
Paikkakunta: Laukaa
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Henkka mies man »

Toinen ihan mietittävän arvoinen asia on turkin kestäminen pakkasta, vettä, tuulta jne. Jos koiraa pidetään sisällä ympäri vuoden ja sitä hangataan samppoolla joka toinen päivä niin sen luontainen karvapeite ohenee ja ihon rasva vähenee.. Kokemuksen mukaan koiran turkin pitää kestää pakkasta 20astetta ja syksyllä märkänä nollan lämpötiloja ja tuulta.

Tulin äsken metsästä. Olosuhteet oli: melko tuulinen viima. Pakkasta 21 astetta. Lunta 40-50cm. Kun tieltä rämmin metsään niin ajo lähti 6min haun jälkeen. Ajoa kesti reilu puoli tuntia, jonka jälkeen hukka tuli yöllisille syönnöksille. Vedätin koiran uuteen paikkaan, mistä se ei kuitenkaan uutta ajoa saanut vaikka siellä yöjälkeä olikin. Lumi on sellaista, että koirasta näkyy oikeastaan vaan pää ja sen on mentävä uimalla. Suorastaan liian paljon sujuvaan vauhdikkaaseen ajoon. Metsässä olin 2,5tuntia. Koira ihan kuurassa, mutta mielissään ja kunnossa. Koko ajan meni niin kovaa kun vaan ikinä pääsi. Ei minkäänlaista merkkiä väsymisestä. Sama kuin olisi käynyt kusetus lenkillä... ja niinhän se olikin..

Niin se metsäkoira on aika hoikassa kunnossa metsästyskaudella. Meinaan omankin laiheliinin syöttää turpeksi ja viedä näyttelyyn tässä keväällä. Tavoitteena saada parempi kuin H...

Joo on hyvä käyttää rasittavan päivän jälkeen kävelyllä, illalla tunti ja seuraavana päivänä tunti niin auttaa palautumisessa. Rasittava päivä Beaglelle on 8-10 tuntia metsässä josta ajoa vähintään puolet.
-Jos ei metsästykseen jalostetulla koiralla metsästä, niin mitä sillä sitten pitäisi tehdä?-
Henkka mies man
Viestit: 401
Liittynyt: Ti 27.09.2005 7:18
Paikkakunta: Laukaa
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Henkka mies man »

Laitetaampa nyt sellaisestakin kestävyydestä, kuin sukupuolielimet. Eli onko tietoa millaisia vahinkoja on sattunut metsässä tai muualla, jotka olisivat vienyt lisääntymiskyvyn. Mitä mieltä olette pakkasesta, piikkilangasta, raivauskannoista, ojista, joissa jää pettää jne. muista vaaroista jotka vaikuttaa lisääntymiseen.

Oman koiran otin ajosta eilen pois kun alkoi kellit olla todella punaiset. Ajoa oli tuolloin takana vähän yli kaksi ja puoli tuntia. Lunta tietysti yli 50cm ja pakkasta reilut viisi astetta. Kokonaisuudessaan koira oli irti nelisen tuntia. Joten kellit olivat hangessa tuon aikaa. Kun sitten koira ne autossa nuoli niin ei niissä mitään vikaa ollut. kahden tunnin kohdalla jänis kävi passissa, mutta liian kaukana ammuttavaksi. Koira oli perässä 10min.

Joku tuolla aikaisemmin heitti, että Beagle ei sovellu hankeen. Omasta mielestä soveltuu. Olen jopa sitä mieltä, että joissakin keleissä etenemiskyky on parempi kuin isoilla koirilla. Dreeveristä ei ole kokemusta kuin, että isällä oli sellainen kauan sitten ja muistikuvat siitä aika hataria.
-Jos ei metsästykseen jalostetulla koiralla metsästä, niin mitä sillä sitten pitäisi tehdä?-
Anne
Viestit: 70
Liittynyt: To 22.09.2005 21:08
Paikkakunta: Elimäki
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Anne »

Henkka mies man kirjoitti:Joku tuolla aikaisemmin heitti, että Beagle ei sovellu hankeen. Omasta mielestä soveltuu. Olen jopa sitä mieltä, että joissakin keleissä etenemiskyky on parempi kuin isoilla koirilla. Dreeveristä ei ole kokemusta kuin, että isällä oli sellainen kauan sitten ja muistikuvat siitä aika hataria.
Lienet tarkoittanut tuolla ekalla lausella minua?? En kirjoittanut ettei beagle sovellu hankeen vaan esitin kysymyksen onko beagle sovelias koira Suomen oloihin.
KeijoN
Viestit: 770
Liittynyt: Ti 04.10.2005 11:57
Paikkakunta: Laukaa

Viesti Kirjoittaja KeijoN »

Kisällintien Tanu-Paten täysiveli Tatu jäi ennen nuorena koirana yöksi metsään ajamaan pakkasen kiristyessä yli kahdenkymmenen asteen, ja luultavammin siltä meni silloin siitoskyky.
Se ei todellakaan ole varma asia, mutta vahva epäilys lääkärinkin mukaan näin on.
Itse astutin oman narttuni tällä uroksella vuosituhannen vaiheessa, mutta tyhjäksi jäi.
Käytimme koiraa sen omistajan kanssa siemenneste tutkimuksessa, mutta yhtään elävää siittiötä ei siltä löytrynyt.
Ainakin silloin, jos koiran kiveksistä on karvat hankautunut, niin ei pitäisi viedä kovalla pakkasella metsään, olisi se lumitilanne sitten mikä tahansa.
Eipä ole tullut tästä nim. Henkan kanssa aikesemmin puheeksi, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Henkka mies man
Viestit: 401
Liittynyt: Ti 27.09.2005 7:18
Paikkakunta: Laukaa
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Henkka mies man »

KeijoN kirjoitti: Eipä ole tullut tästä nim. Henkan kanssa aikesemmin puheeksi, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Jep. tänään laskin koiran rusakon yöjäljille klo.15.00 ja tieto oli, että jos ylös saa niin 15min sisällä pamahtaa. Oltiin kaverin kanssa passissa sellaisilla paikoilla mista se on aina ennen ajossa mennyt. No meni sitten puoli tuntia ja ajo lähti. Toiseen suuntaan kuin piti. Hiippailin katsomaan, että mitä se ajaa ja valkkuahan se. Oli vaihtanut yöjäljen metsäjäniksen jälkeen kesken haun. No yritettiin kaverin kanssa olla passissa ja ampua jänis pian. Se tekikin oharit ja vaihtoi maisemaa kolmen kilsan päähän ja ihan luvallisen alueen reunaan. Oli siinä pysyminen ajon tuntumassa, kun tutkaa ei ole. On siis pakko vieraalla maalla olla kokoajan sillä etäisyydellä että kuulee missä koira on. Siinä sitten kuunneltiin kauden parhainta ajoa reilut kolme tuntia, ennen kuin saatiin koira hukalta kiinni. Mieli oli hyvä oikeen hyvästä ajosta ja siitä, ettei sukukalleuksille ollut käynyt yhtään mitenkään. Ajo kulki koko ajan tiuhassa kuusikossa, missä lunta oli maksimissaan 20cm. Oli sellainen jänis joka tiesi tiuhat vähälumiset paikat, jossa ei nää ampua.

Eilisen 2,5 tunnin ajon jälkeen oli kellit todella punaiset ja siksi otin sen kesken pois ajosta. Tänään oli tarkoitus vain pöläyttää, ettei suotta rasita kepeksiä. Tarinan opetus oli: Mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma. Eli turha keitellä perunoita, ennen kuin jänis on suolistettu.. :lol:

Ei voi kuin olla erittäin tyytyväinen koiran fyysiseen kestävyyteen. Koira ei edelleenkään ollut ajon jälkeen väsyneen oloinen vaan jos oisi remmistä päästänyt niin heti olisi metsään painunut jatkamaan ajoa. Aikaisemmat reissut viime lauantaina ja eilen ei tuntunut ajoa rasittavan vaan vauhtia oli kuin aikaisemminkin. Haukku tuntui olevan jopa paljon parempaa kuin koira saa vähän enemmän metsää. Nyt sitten alkaakin pitkä 6kk ja koira pitää saada pysymään hyvässä kunnossa.

Tatuun vielä, että ei tainnut olla lisääntymiskyky kunnossa ilman pakkastakaan. Varmuuttahan ei tiedä, kun pentuja ei aikaisemmin Tatulla ollut. Onko muuten tiedossa varmasti, että joltain urokselta olisi kyky mennyt pakkasesta??
-Jos ei metsästykseen jalostetulla koiralla metsästä, niin mitä sillä sitten pitäisi tehdä?-
Gia
Viestit: 77
Liittynyt: Su 02.10.2005 2:48
Paikkakunta: Kurkimäki
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Gia »

Tämä ei ole nyt aivan fakta tietoa, mutta muistelen että eräs uros periaatteessa menetti toisen kiveksensä lumen ja pakkasen yhteisvaikutuksesta. Eli pallit hankautuivat lumessa tarpoessa aivan vereslihalle. Se taas laukaisi kiveksiin hurjan tulehduksen. Hoidoista huolimatta toinen kives kirjaimellisesti surkastui pois. Siitoskyky ei onneksi mennyt, joten tältä urokselta on saatu jälkeläisiä yksi kiveksisenä. Ehti onneksi jättää näyttelyssä näyttönsä ennen toisen pallin katoamista... koepuolen klaarasi sen jälkeen... Tosin tässä tapauksessa ei ollut kyseessä beagle. Mutta tapaus varmaan olisi voinut sattua beaglellekin. Joten ei ne hankaumat aina ole vaarattomia...
*Olen beagle...mikä on sinun tekosyysi?*
KeijoN
Viestit: 770
Liittynyt: Ti 04.10.2005 11:57
Paikkakunta: Laukaa

Viesti Kirjoittaja KeijoN »

Kavereiden kanssa ollaan aina joskus vertailtu S-ajokoiran ja Beaglen eroja ajavana koirana. Siinäkin on monenlaista "kuppikuntaa", jokainen tietenkin puolustaa ns. omaa rotuaan.
Itse olen metsästellyt molemmilla roduilla, ja sanoisin näin, että suuria eroja niillä ei ole.
S-ajokoiran eduksi suurin ero tulee silloin, kun pehmosta lunta on noin 30-50 cm, jos ajatellaan koiraa liikkumisen kannalta, mutta kaikki siitä ylöspäin vaikeuttaa jo pitkäjalkasenkin menoa huomattavasti.
Oma arviointini on, että silloin kun koirat joutuu ikäänkuin "uimalla" etenemään, niin etenemisvauhdissa ei ole suurtakaan eroa.
Tämä johtuu mielestäni siitä, että Beagle käyttää etenemiseen jalkojen lisäksi tiivistä ja voimakasta selkäänsä, joka on "istutettu" sopivan mittaseen runkoon, ehkä hiukan enempi kuin "isoveljensä.
Nykyään näkee näyttelyssä jo paljon lyhkäsempiä S-ajokoiria keulilla, kuin mitä ne ennen oli, en sitten tiedä olisiko siitä informoitu ulkomuototuomareita.
Sään kestävyydessä ei ole eroja, sillä molemmilla roduilla on pitkälti saman tyyppinen karvanlaatu, ja kokeissakin molemmilla se 15 astetta pakkasrajana.
Että tätä mieltä tänäpäivänä - kommentoikaa vapaasti.
mutteri
Viestit: 199
Liittynyt: Ma 15.01.2007 10:12
Paikkakunta: Lappeenranta

Viesti Kirjoittaja mutteri »

Kyllä olisin KeijoN:n kanssa samaa mieltä.Vai tekisikö iso ajokoira laajempaa hakua kenties?Oman piiklen ajo kyllä ei pysy pienellä alueella vaikka minulle niin sanottiin rotua valitessani.Toissa päivänäkin meni pehmeässä pöpperölumessa vajaan kolmen tunnin ajo yli kahden kilometrin päähän tielle ja siellä nähtävästi hukka.Että ei se ajo ihan penellä alueella pysy piiklelläkään.Eikä sulalla tai vähässä lumessa vauhtikaan niin hirveän hidas ole.
110493
Viestit: 88
Liittynyt: Su 06.11.2005 11:46

Viesti Kirjoittaja 110493 »

Ei se ajon pysyminen pienellä alueella ole koiran jalkojen pituudesta tai vauhdista riippuvainen,enemmän siihen vaikuttaa koiran äänenanto ja ajotapa.Itse pidän koiraa,jonka ajot on aina kuulumattomissa ja jänis kiertää isoa rinkiä ja pitkin kyliä erittäin huonona ja tehottomana metsästyskoirana.Koira,joka omaa puhtaan,vuolaan, kertovan,moniäänisen ja kuuluvan haukun saa yleensä kesytettyä jäniksen kiertämään pientä rinkiä ja pitämään koiraa lähellä.Vielä jos koiran vainunkäyttö on tehokasta ts. ei tee ylimääräisiä liikkeitä jäniksen liikkeisiin nähden ja osaa oikoa paluuperät,niin siitä ei metsästyskoira kummene :D
KeijoN
Viestit: 770
Liittynyt: Ti 04.10.2005 11:57
Paikkakunta: Laukaa

Viesti Kirjoittaja KeijoN »

Monasti tulee keskustelua juuri tosta ajovauhdista, että minkälaista sen pitäisi olla, nopeaa vai hidasta.
Mielestäni sen pitäisi olla reipasta, (ei kovaa) katkotonta (vähän hukkia),
haukku vuolaan kuuluvaa, ja tasaista. Silloin jänis kestyy juoksemaan koiran lähellä ja ajo aina etenee, jolloinka se on myös nopeeta.
Juuri tallainen Beagle mulla oli joskus yhdeksänkymmentä luvulla (Arska EK 1266).
Kylmän jälen haku tällä koiralla oli ihan onneton.
Muistan tapauksen kun olin koiraa harjotuttamassa kokeisiin, niin näin jäniksen ajossa sen päivän aikaan kuusi kertaa, melkeinpä samoilta istumelta.
Alue missä koira ajoi rajottui aivan muutemaan hehtaariin, jäniksen kesyyntyessä.
Kovavauhtiselta koiralta pääsee näkemään jänistä vielä useammin, jos vaan nokka pelittää, eikä jänis vaihda pitäjää, ja jänis jäisi pyörimään aivan pienelle alueelle, mikä on epätodennäköistä.
Mainitsin silloi velipojalle tästä tapauksesta, joka itse tykkäsi kova-ajosesta, ja jolla itsellään myös oli kovavauhtinen S-ajokoira, niin se tokaisi, että tapa heti nuin hijas ajonen koira, kun jänikset jää perseen kokosolle alueelle pyörimään.
mutteri
Viestit: 199
Liittynyt: Ma 15.01.2007 10:12
Paikkakunta: Lappeenranta

Viesti Kirjoittaja mutteri »

Taitaa tuohon lenkin pituuteen ja ajoalueen kokoon myös aika paljon vaikuttaa maasto edellä mainittujen tekijöiden lisäksi.Itse metsästän alueella joka on suurelta osin tasaista mäntykangasta.
Juha
Viestit: 354
Liittynyt: Ti 11.10.2005 8:46
Paikkakunta: Järvenpää

Viesti Kirjoittaja Juha »

Mielestäni vaikuttaa myös ajankohta. Huomasi taas selvästi viimeisillä reissuilla, että valkoinenkin jänis lähtee pidemmälle lenkille kuin alkukaudesta. Jopa kokonaan muille seuduille kuin normaalisti. Onko muilla samanlaisia kokemuksia? Kokeneemmat joskus kertoneet, että kiima-ajan lähestyessä myös valkoinen mielellään liikkuu pidempiäkin matkoja.
Henkka mies man
Viestit: 401
Liittynyt: Ti 27.09.2005 7:18
Paikkakunta: Laukaa
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Henkka mies man »

Juha kirjoitti:Mielestäni vaikuttaa myös ajankohta. Huomasi taas selvästi viimeisillä reissuilla, että valkoinenkin jänis lähtee pidemmälle lenkille kuin alkukaudesta. Jopa kokonaan muille seuduille kuin normaalisti. Onko muilla samanlaisia kokemuksia? Kokeneemmat joskus kertoneet, että kiima-ajan lähestyessä myös valkoinen mielellään liikkuu pidempiäkin matkoja.
Voisin sellaisen näkökulman sanoa kiima-ajan lähestymisestä, että ajoon tarttuu jänikset, jotka ovat asustelleet eri paikoilla normaalisti. Ne ikään kuin "juoksulenkillä" joutuvat ajettaviksi ja palaavat sitten ajossa takaisin asuin seuduilleen. Myös ammutun jäniksen reviirille tulee nopeasti uusi jänis ja se voi ajoon joutuessaan käydä entisillä asuin reviireillään lenkkejä. Joidenkin jänisten mieleen jää selvät "hukka" paikat ja ne käyttää ajossa niitä, vaikka olisivat reviiriä vaihtanutkin.

Olen sitä mieltä ajettavasta, että 8/10 tapauksesta etäisyys koiraan ja ajolenkin laajuus riippuu jäniksestä ja sen senhetkisestä kunnosta ja mielen tilasta. Koira vaikuttaa jäniksen vauhtiin ajon alkuvaiheessa ja jäniksen hieman alkusäikäyksestä toivuttuaan toteuttaa omia toimiaan koirasta riippumatta. Toki haukun voimakkuus ohjaa etäisyyttä ja haukun laatu myös. Tiukkakoira on jänikselle vaikea uhkaava tapaus ja se käyttäytyy sen mukaan. Reipas hyvin haukkuva koira pukkaa jänistä nopeasti ja jänis on rauhallinen, eikä tee mitään pelonsekaisia vippaskonsteja. Myöskin vauhdikas koira luo enemmän ampuma tilanteita kuin verkkainen. Liian vauhdikas taasen hosuu, kuten Keijokin totesi, ja ei siksi ole kuitenkaan nopea kun käyttää/menettää aikaa pikkuhukkiin. Parhaita tapauksia on ollut 3-5 kertaa tunnissa jänis ajossa ampumahollilla. Joskus ei nää ollenkaan... :roll:
-Jos ei metsästykseen jalostetulla koiralla metsästä, niin mitä sillä sitten pitäisi tehdä?-
Vastaa Viestiin