Pentueet

Aiheet jotka eivät sovi muiden katekorioiden alle.

Valvojat: Titi Rolin, ansa

antti1979
Viestit: 127
Liittynyt: Pe 23.09.2005 7:50
Paikkakunta: Laukaa
Viesti:

Viesti Kirjoittaja antti1979 »

Mielestäni nykinen käytäntö kennelnimen kanssa on hyvä. Ensin kurssi ja sitten vasta kennelnimi hakuun. Tuleepahan väkisellä tutustuttua jalostuksen periaatteisiin, sopimusjuridiikkaan ja muihin pennuttamisen kannalta tärkeisiin asioihin. Olisi minusta erittäin hyödyllinen myös urosten omistajille. Mutta kurssi on kuitenkin vasta pintaraapaisu eikä sen suoritettua ole mikään autuas kaikkitietävä koirajalostuksessa.

Aika hurjia pentulukuja löytyy tosiaan joidenkin urosten tiedoista. Kyllä tuollainen 100 pentua ja ylikin kuulostaa minusta aika hurjalta. Kyse kun on kuitenkin melko pienestä populaatiosta. Sukusiitosasteeseen tuijottaminen ei tietenkään ole mikään tae siihen että pentua on terve ja elinvoimainen mutta se on kuitenkin yksi tärkeä tekijä urosta valittaessa. Itse olen huomannut että on todellakin aika vaikeaa etsiä sopivaa urosta. Jonkinlaisia kompromisseja joutuu väkisinkin tekemään.

Beagletietokanta ja virtuaaliparitus on mielestäni todella hyvä! Kyllähän sen sukusiitosasteen saisi jotenkin itsekin laskettua mutta vaivaa ja aikaa se vie. Tällä keinoin voi suunnilleen rajata sopivien uroksien määrää ja sitten tahtoessaan katsella tarkemmin se sopivin uros.
hanna-r
Viestit: 103
Liittynyt: La 18.02.2006 21:03
Viesti:

Viesti Kirjoittaja hanna-r »

Annie kirjoitti:Kuinka paljon huonommin kennelnimettömät kasvattajat ovat pennuillaan onnistuneet näyttelyissä/ajokokeissa?
Kumpaan kategoriaan liität ne pennut, jotka ovat syntyneet kennelnimettömänä, mutta saaneet sen jälkeenpäin kun kasvattaja on seuraavia pentueita varten joutunut tuon kennelnimen anomaan? (Onko kasvattaja ollut siis ensin tyhmä pennuttaja ja muuttunut sitten kennenimen myötä valveutuneisiin kasvattajiin?)
Mitä muita mittareita kun koe- ja näytelytulokset olet käyttänyt asian todentamiseksi?


Niin tekeekö kennelnimi sitten valveutuneet kasvattajan? Eikähän se ole ihan henkilön omat lähtökohdat, arvot ja normit kuinka sitten kasvattamistaan harrastaa. Kyseistä urosta on käytetty jalostukseen todella erilaisille ja tasoisille nartuille. Ihmetyttää vain, että mikä on ollut motiivina? Vaikka syntyisi se täydellinen koira niin ei sitäkään voisi käyttää tuollaista määrää jalostukseen. Tietysti 1990-luvulla tämä Itä-Savon kulttuuri on ollut vähän sellaista, että naapurin koiralla astutetaan oma koira sen enempää laskematta sukusiittosuusprosentteja. Hyvä, että nykyään koiraharrastajat ja kasvattajat ovat tarkempia eikä pentuja teetellä ihan huvin vuoksi.

Mutta en sen enempää halua moittia. Ihan ok perimää on koira jättänyt, vaikkakin...
Isukille siunausta haudan lepoon.
stp
Viestit: 95
Liittynyt: To 22.09.2005 13:50
Paikkakunta: Ylivieska
Viesti:

Viesti Kirjoittaja stp »

Sinttura & Junttura kirjoitti: Sitten tästä kennelnimestä:
Ennenhän on nimen saanut kun on vain anonut. Nykyään siihen vaaditaan kurssi ja sen tentin läpäiseminen. Ennen et ole ilman kennelnimeä saanut rekisteröidä kuin sen pari pentuetta sitten tulee olla jo kennelnimi (ymmärsinkö oikein , joku vanhempi harrastaja korjatkoon)
Jaa... itsellä ei kennelnimeä, kasvattajasitoomus allekirjoitettu, 4-pentuetta. Onkohan tuo uskomus vai totuus?
****************************

Kivirannan Beaglet
Sakilainen
Viestit: 58
Liittynyt: Ma 26.12.2005 12:01

Viesti Kirjoittaja Sakilainen »

Yksilön maksimi jälkeläismäärästä on yleisesti hyväksytty 5 % sääntö – urosta voidaan käyttää jalostukseen korkeintaan siinä laajuudessa että sen jälkeläiset muodostavat enintään 5 % pennuista, jotka sen siitoseläinten ikäpolvi tuottaa – kun sukupolven ikänä yleensä pidetään viittä vuotta, käytetään nyrkkisääntöä ”enintään 5 % viiden viimeisen vuoden rekisteröintimäärästä”.
Tämän mukaan se olisi beagleilla tällä hetkellä max 140 pentua!
Beaglein pienessä jalostusoppaassa mainitaan myös 3 % raja jolloin pentumäärän max olisi n. 85.
Olisiko siinä haarukka mistä asiaa aletaan pohtia ja jos näin on niin huolestumiseen ei ole suurempaa aihetta. Valistukseen perustuva vapaehtoisuus riittää!

Kennelnimisäännöt näyttävät muuttuvan varsin tiuhaan, uusin on astunut voimaan vuoden alussa. Kennelnimi ei ole enää ehto rekisteröinnille, säästää sillä tietysti rekisteröintimaksuissa.
Pakkasaamu
Viestit: 205
Liittynyt: To 22.09.2005 9:01
Paikkakunta: Raahe
Viesti:

Re: Pentueet

Viesti Kirjoittaja Pakkasaamu »

Mielestäni urosten omistajan tulisi miettiä antaako uroksensa astua kaikki innokkaat nartut. Mikäli yhdistelmä on sellainen josta uroksen omistaja ei ottaisi pentua itselleen jos siihen olisi mahdollisuus, olisi järkevä miettiä yhdistelmän tarkoitusta. On muistetava että pennulle tulee vain puolet geeneistä isältään ja vain puolet emältään (ja niitä geenejä ei voi valita juuri siihen omaan pentuun)... Toisaalta jos uroksen omistaja kieltäytyy antamasta urostaan, astutetaanko narttu kuitenkin, kenties huonommalla vaihtoehdolla?

Sakilaisen laskema 3% sääntö olisi kohtuullinen, 5% on ehdottomasti liikaa.
Toinen mielestäni ajattelemisen aihe on yhdistelmän uusiminen jossa narttu astutetaan samalla uroksella. Uusiminen on mielestäni OK silloin jos pentueeseen syntyy vain 1-2 pentua.
eeva resko
Viestit: 420
Liittynyt: To 31.08.2006 21:47

Viesti Kirjoittaja eeva resko »

Niin kyllä uroksen omistaja on mielestäni yhtä paljon vastuussa rodun tulevaisuudesta kuin nartunkin!

Eräs kasvattini myytiin maasta toiseen. Sen uusi omistajakin oli vanhoja tuttujani. Hän pyysi koiran sukutaulua pitemmälle, kuin sen mitä oli sukutaulussa. Onnistuin tietenkin häntä neuvomaan, että kannattaisi nyt ensin katsoa mitä koira jättää ennenkuin isommalti käytetään jalostukseen , kun ei ole vielä jälkeläisiä. Ja siinä maassa on niin kovin ronskeja ja kerkeatekoisia koiria. En kuullut koirasta enkä omistajasta mitään, mutta sitten hieman myöhemmin, kun koira oli jo taas myyty seuraavaan maahan, kuulin että kyseisellä koiralla oli yli 150 jälkeläistä rekisteröity vuoden aikana!!! Nyt maailman näyttelyn aikana oli huhu liikkeellä, että MINUN koirissani on epilepsiaa!!! Siitäkö otinkin herneen nenään ja rupesin ottamaan asioista selvää, että jopas on kummaa kun ei minulta asiaa ole kukaan tiedustellut? Tällä kyseisellä uroksella on jälkeläinen sairastunut epilepsiaan ja kun oikein kakistin asian ulos, oli emän isänä koira jolla olikin yli 500 jälkeläistä!!
Kyseisen uroksen emä ja veli oli jossain elämänsä vaiheessa sairastunut epilepsiaan!!! Sanoisin, että siinäpä vasta soppa!! Mutta jos jotain sattuu on tyypillistä, että pennuilla ei ole äitiä!! Ja miten helppoa se on sysätä ongelmat hyvin menestyneen koiran niskoille!!

Eräällä toisellakin kasvatillani on yli 50 pentuetta! Sen tajutessani (koira oli 3 vuotias), tuli kova kädenvääntö, omistaja sanoi, että ei ymmärrä koirista niin paljon, että jos narttu on palkittu erinomaisella näyttelyssä millä verukkeella hän voisi olla antamatta urostaan jalostukseen ja jos antaa yhdelle ja kieltää toiselta, ihmiset suuttuu!! Tämä ihminen on ymmärtänyt asian ja se on hoidossa, mutta nämä meidän luvut ovat kuitenkin melko pieniä lukuja näihin verrattuina!!
Sinttura & Junttura
Viestit: 770
Liittynyt: To 22.09.2005 8:45
Paikkakunta: Haapajärvi
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Sinttura & Junttura »

stp: Tarkoitan tuolla vanhalla säännöllä kauan jo ennen kuin sinulla on ensimmäinen pentue syntynyt.

Tässä viime marrakussaa voimaan tulleet säännöt kennelliiton sivuilta:
2. KENNELNIMEN SAANTIEHDOT
Kennelnimi voidaan myöntää seuraavin edellytyksin
- hakija on täyttänyt 18 vuotta
- hakija on sopiva kennelnimen omistajaksi
- hakija on Kennelliiton ja rotujärjestön jäsen
- Kennelliittoon on toimitettu rotujärjestön lausunto asiasta tai rotujärjestön antama
todistus jäsenyydestä, josta ilmenee, että rotujärjestö ei halua antaa lausuntoa
kennelnimeä varten
- hakija on hyväksytysti suorittanut kasvattajan peruskurssin korkeintaan seitsemän (7)vuotta sitten
- hakija on allekirjoittanut kasvattajasitoumuksen

Esim. tuttavani on saanut kennelnimen v.2001 ja silloin ei ole tarvinnut käydä kurssia sitä varten. Sellainen mielikuva minulla on, että joskus on kolmannen pentueen jälkeen tai kun kolmas pentue syntyy niin olla kennelnimi?? Mutta en ole itse elänyt tätä aikaa vielä koiraharrastuksen parissa joten tarkkaa en tiedä, mutta kuten Sakilainen totesi niin nämä säännöt ovat muuttuneet vuosien varrella.
Tärkeintä ei ole se, mitä tietää, vaan se mikä juolahtaa päähän juuri oikealla hetkellä.
AnttiS
Viestit: 184
Liittynyt: Pe 13.08.2004 12:08
Paikkakunta: Kuopio

Viesti Kirjoittaja AnttiS »

Urosten ja narttujen jälkeläismääriä PDF-tiedostoina. Kaikissa taulukoissa on sekä ensimmäisen(I) että toisenpolven(II) jälkeläiset.


Narttujen jälkeläisiä lajiteltuna: Urosten jälkeläisiä lajiteltuna:
Henkka mies man
Viestit: 401
Liittynyt: Ti 27.09.2005 7:18
Paikkakunta: Laukaa
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Henkka mies man »

AnttiS kirjoitti:Urosten ja narttujen jälkeläismääriä PDF-tiedostoina. Kaikissa taulukoissa on sekä ensimmäisen(I) että toisenpolven(II) jälkeläiset.

EK jälkeläisiä kaikista jälkeläisistä
http://www.beaglejarjesto.fi/tiedostot/ ... K_pros.pdf[/list]

EK jälkeläisiä kaikista jälkeläisistä
http://www.beaglejarjesto.fi/tiedostot/ ... K_pros.pdf[/list]
Varsinkin nämä oli kyllä oikeen mielenkiintoisia taulukoita. Miten sitten pitäisi tulkita, että mitkä koirat ovat jättäneet hyvää jälkeä?? Eli tuohon on laskettu koiran pentujen EK% 1.sukupolveen asti eli pennut?? Varmaan koirasta tulee EK-kelpoinen 10v mennessä? Silloinhan 20vuotta pitäisi odottaa, ennen kuin näkee mitä kukin koira periyttää.. liian pitkään..

Saako tietokannasta ulos sellaisia yhdistelmiä, jotka ovat jättäneet % mielessä parasta jälkeä vaikka EK-kelpoisuutta mitaten.

Onko nyt niin, että jalostusmielessä noista EK% periyttäjistä pitäisi valita niitä nuorimpia, jotta niitä ehtii käyttää. Toki jos on ekat pennut ja onnistuu hyvin niin ei pitäisi vielä hötkyillä mihinkään suuntaan. Tuo katsonta kulma EK% kaikista 1.sukupolven pennuista on paljon paremmin kertova kuin EK% vaikkapa jonkun koiran sukutaulussa. Toki se kertoo sen, että on mahkut tulla hyvä pentu, jos tuuri käy mutta ei kerro tasaisuudesta. Tosin taas tutkimalla koko sisarusparvea, ei voi välttyä siltä, että kaikkia koiria ei viedä kokeeseen, vaikka kyvyt olisikin.. Kumpi sitten parempi en tiedä.. No tämä sellaista ääneen pohdiskelua.. :oops:
-Jos ei metsästykseen jalostetulla koiralla metsästä, niin mitä sillä sitten pitäisi tehdä?-
Vastaa Viestiin