Jäniskoira pelkää jänistä?

[Sinttura & Junttura]

Meillä narttu kyllä ajaa jänistä, mutta ei viikonloppuna jäänyt ensimmäiselle kaadolleen. Kävi pari kertaa haistamassa jänistä ja sillä siisti. Syksyllä tein laahausjälen auton alle jääneellä jäniksellä (ei valuttanut verta), koira seurasi pellolla laahausjälkeä todella tarkasti, mutta pomppasi kauas kun törmäs jänikseen. Nyt isäntä paloitteli jäniksen lihat ja antoi pieniä paloja koirille. Vanha uros valutti jojoja suupielistään, mutta neiti sylkäs lihan aina pois ja lähti varalta itekkin aina kauemmas, jotta jänispaisti ei vain syö sitä.

Onko muilla samanlaisia kokemuksia?

Onko tämä nyt riistavietin puutetta, vai onkohan koira tehnyt sopimuksen jänisten kanssa, että juostaan vaan kilpaa metässä mutta ei syödä toisia
_________________
Tärkeintä ei ole se, mitä tietää, vaan se mikä juolahtaa päähän juuri oikealla hetkellä.

[salo79]

Kyl kait noitakin tapauksia muitakin löytyy. Mun mielestä ainoa miinus tossa saattaa olla se, et jos isäntä joskus ampuis ohi, mikä on erittäin epätodennäköistä , Että mitä koira tekee haavakolle? Silloin olis kait hyvä jos koira ottas kiinni.
_________________
onkohan sillä sarvet päässä???..

[KeijoN]

En tiedä koirien ajatusmaailmaa, mutta joskus tuntuu siltä,kun ampuu koiralle jäniksen vaikka puolen tunnin ajattamisen jälkeen, niin ne katsoo suoraan ja alistuneesti silmiin kysyäkseen : "mitä pirua sä menit sitä näin nopeesti tappamaan".
Voihan se olla, että minun luulettuluni on mielikuvituksen tuotetta, mutta eipähän kukaan ole pystynyt esim. koirien hajuaistiakaan täysin selvittämään.
Siitä olen melkein varma, että ei ainakaan jalostettu koira aja jänistä sen takia, että se saisi sen kiinni, jotta voisi syödä sen, vaan kyllä se ajokiinnostus tulee sen ajettavan kiinnostavasta hajusta.
Joskus tosin useamman tunnin ajon jälkeen, kun niille pupun ampuu, niin ne suutuksissaan puree jopa aivan kuolluttakin jänistä, joka minusta on aivan hyväksyttävää.
Sillähän tämä koiraharrastus, ja niiden jalostaminen onkin niin mielenkiintoista, kun täysin tietäviä ei tältä "saralta" löydy, vaikka olisi vähän lukeneempikin.

[Sinttura & Junttura]

Meillä taas uros on monta kertaa kattonut isäntää siihen malliin, että ei helekutti, meikä on ajanut tuota otusta monta tuntia ja jätkä ampuu ohi

Uros meillä ei retuuta jänistä...isäntä siis pääsee aukasemaan ja tyhjentämään jäniksen...koira odottaa vieressä. Avattua jänistä se kyllä rupeis syömään, mutta ei niiikään ns. ehyttä. Uros taas on semmonen, että jos tulee haavakko (tai jänis on hengetön, mutta isäntä ei sitä löydä) koira ei näytä missä se on vaan rupee joko syömään puolukoita tai jatkaa uuden hakemista. Aika monta ristihuulta on tämän takia jäänyt mettään.

Muistan kun ensimmäisenä syksynä tuttava antoi aloituspäivänä saaneen jäniksen minulle. Näytin jänistä traktorihallin sisällä nartulle...se oli aivan kauhusta kankea. Vedin jänistä perässä ja yritin narttua saada leikkimään. Uros huusi kuin syötävä kytkettynä vieressä. Näytin sitten uroksella nartulle, että mitä sille jänikselle vois tehdä. Uros pisti jäniksen kahtia. Kytkimme taas uroksen ja tarjosin jäniksen osia nartulle...katteli silmät pyörien. Sitten se rupes tuijottamaan uros koiraamme ja kun uros räpäytti silmiä jänistä kohtaan, kävi nuori pieni nartun rääpäle uroksen kimppuun sen näköisenä, että irti siitä MUN jäniksestä.

Sama se mulle vaikka ei niistä jäniksistä muuten välitä, riittää kun se ajaa niitä, mutta ihmetyttää vaan tuommonen jänispelko
_________________
Tärkeintä ei ole se, mitä tietää, vaan se mikä juolahtaa päähän juuri oikealla hetkellä.

[salo79]

Toi meikäläisen eka kommentti oli noin mettämiehen näkökulmasta Olen nähnyt kun sajokoirat tuplana saa haavakko rusakon kiinni, ravistus ja rusakolta henki pois ja eikun hakeen uutta. Taas vastaavasti olen nähnyt kun sajokoira saa haavakko rusakon kiinni, niin koira hyppii riemusta päällä ja hetken päästä kyllästyy pitkäkorvaan ja lähtee hakeen uutta, jättäen jäneksen miehen lopetettavaksi. Oma biikuli otti alkukaudesta nuorehkon jäneksen perslähdöstä kiinni ja piti sitä suussaan kun saavuin paikalle. Kait niitäkin yksilöitä on mitkä syö koko lapatossun?


Eiköhän se tuohon Keijon mainitsemaan hajuun aikalailla perustu, joku on joskus mulle ainakin sanonut, että ei koiralle mitään kaatoja välttämättä tarvii tehdä. Että tulee siitä muutenkin hyvä koira jos vaan kykyjä on, tämä varmaan jakaa kyllä mielipiteitä.
_________________
onkohan sillä sarvet päässä???..

[MakeW]

Kyl se alus voi niinki ol, et jänis eli rusakko tuntuu suurelt ja pelottavalt!
Yleensä osat kyl vaihtuu, ku pentu huomaa, et sitäki pelätää. Näi mie muista Viiki pellol käynee kesäl -83, ku yhes tutustuttii rusakoihi koeruutui välis.
Ol ilmeisest hyvää harjotteluu, ku sai yhistää haju ja näö!

[Sinttura & Junttura]

^meidän tapauksessa ei ole kyse enää pennusta, narttu on 2,5v
_________________
Tärkeintä ei ole se, mitä tietää, vaan se mikä juolahtaa päähän juuri oikealla hetkellä.

[Vee-Pee]

Oma koirani on ottanut kiinni jokusia, tappaa jäniksen ja sitten sitten... Piilottaa..=) Hautaa lumeen, raahaa ojaan, kerran oli peitellyt sammalilla pari kertaa jäänyt löytämättäkin. Kerran kaveri ampui pienen jäniksen aivan koiran nokan eteen, koira vaan nappasi sen suuhunsa ja lähti painelemaan kaveria karkuun. Elikkä kaadolla saa olla tarkkana ettei koira kerkeä omimaan jänistä.

[MakeW]

Koirat o tietyst yksilöi, yks ajokki esmerkiks merkkas kyl kaajo, mut ei teht hukkaakaa siihe.
Se nimittäi muisti uuve jussi ja alotti ajo katko jälkee uuvestaa.
Sellasta mie pijä mehästyskoiran, joita ei nykysi ennää tappaa!

[Gia]

MakeW: juu... sellainen beagle kuoli minulta jo vuonna 2001... Olihan kummallinen eläjä. Kävi kaadolla kattomassa että nurin on, ei enää juokse...mihin kummaan se yks jänö jäikään.... ja sitten taas mentiin...
_________________
*Olen beagle...mikä on sinun tekosyysi?*