Rodun tulevaisuus

Aiheet jotka eivät sovi muiden katekorioiden alle.

Valvojat: Titi Rolin, ansa

Vastaa Viestiin
Corner
Viestit: 722
Liittynyt: Ti 27.11.2007 14:55

Rodun tulevaisuus

Viesti Kirjoittaja Corner »

Toisessa topicissa mietinkin sitä, tuleeko jo rotujärjestön tietoon mitkä beaglepentueista saatetaan maailmaan keinohedelmöityksen kautta. Kennelliittoonhan tieto menee niin kasvattajalta kuin hedelmöityksen tehneeltä eläinlääkäriltäkin ja tähän mennessä tieto on sinne jäänyt...

Nyt sitten kysynkin (Timo), tuleeko tieto rotujärjestölle pentuekoosta? Vai ainosastaan rekisteröidyistä, henkiin jääneistä pennuista? Mielestäni tämä tieto pitäisi rotujärjestölle tulla, ja sieltä voisi sitten räätälöidä kasvattajille kyselyä kuolemien syistä.

Aika oleellisia asioita rodun tulevaisuuden kannalta.

Ihan tuoreeltaan tytär suoritti hygieniapassin, ja siellä ei voi olla huomaatta omavalvonnan merkitystä. Kuinka tarkat muistiinpanot jokainen kasvattaja ja uroksen omistaja jälkeläisistä tekee? Imppa hyvin peräsinkin sitä miten kasvattajan velvollisuuksiin pitäisi kuulua uroksen omistajan pitäminen ajantasalla.

Ja ehdottomasti tänä päivänä uroksenomistajat, kirjatkaa astutussopimukseen (se mikä AINA tehdään kirjallisena): ennen luovutusikää kuolleet pennut lähetetään tutkittavaksi.
Corner
Viestit: 722
Liittynyt: Ti 27.11.2007 14:55

Viesti Kirjoittaja Corner »

Pentuvälityksen listoille maksut, ja rotujärjestö ohjaa maksuja terveyteen eli esimerkiksi pennun kuolemansyyn diagnosointi Evirassa. Kun tutkimustulokset toimittaa rotujärjestölle niin rotujärjestö hyvittää kulut kuittia vastaan. Miltä kuulostaa?
Corner
Viestit: 722
Liittynyt: Ti 27.11.2007 14:55

Viesti Kirjoittaja Corner »

linkki kahden vuoden takaa:

http://chicchoix.com/blog/?p=3381
ansa
Viestit: 411
Liittynyt: To 22.09.2005 19:15
Paikkakunta: Loimaa

Viesti Kirjoittaja ansa »

Corner kirjoitti:Pentuvälityksen listoille maksut, ja rotujärjestö ohjaa maksuja terveyteen eli esimerkiksi pennun kuolemansyyn diagnosointi Evirassa. Kun tutkimustulokset toimittaa rotujärjestölle niin rotujärjestö hyvittää kulut kuittia vastaan. Miltä kuulostaa?
=D>
Corner
Viestit: 722
Liittynyt: Ti 27.11.2007 14:55

Viesti Kirjoittaja Corner »

Toiselta rotujärjestöltä kuulin, että ei tule kennelliitosta kokonaispentumäärätietoja. Mielenkiintoista, näinä JTO aikoina...

Käykäähän täyttämässä kennelliiton terveyskysely, rotujärjestö saa tiedot:

http://www.kennelliitto.fi/kasvatus-ja- ... yskyselyyn
KeijoN
Viestit: 770
Liittynyt: Ti 04.10.2005 11:57
Paikkakunta: Laukaa

Viesti Kirjoittaja KeijoN »

Minulla on noita omia tutkimisiä, joita ei pidä kovin vakavasti ottaa.
Toi liian isopäisyys Beaglellä on saanut minut miettiliääks - noin esim. nartun synnytyksen kannalta.
Kyllä se mahtuu varmaankin sieltä jotenkin tulemaan, mutta luonto varottaa tällä kuolevaisuudella.
Se kyllä meikeläistäkin miellyttää ja hivelelee, se koiran (roppaan nähden) isohko pää ja sen koko/hieno ulkomuoto, mutta synnytysolgemia näyttää olevan niin näyttely kuin käyttöpuolellakin ja jopa kuolleisuuttakin.
Isoista koiran näköön liityvistä ulottavuuksista olen aina tykänny, mutta siinäkin tulee josjkus luonto vastaan, joita pitäis jalostuksen kannalta ottaa huomioon.
Tämä Ulkomuototuomareille tiedoksi !!!!
Corner
Viestit: 722
Liittynyt: Ti 27.11.2007 14:55

Viesti Kirjoittaja Corner »

Enempi olisin huolissani siitä, että pentuekoot pienenevät. Se voi aiheuttaa sen, että tiineys venyy ja pennut kohdussa kasvavat turhan isoiksi ja sitä kautta synnytys vaikeutuu.

Jonkun verran tulee sirutuksen myötä käytyä eri rotuisissa paikoissa, ja monella pikkurodulla jolla pentumäärät ovat pieniä, on toinen toistaan vaikeampia synnytyksiä. Väittäisin, että beagleissä ei pitäisi olla mitenkään tavallista että pentuja kuolee ja siksi kuolinsyyt tulisi selvittää.

Pieneen pentuekokoon voi myös vaikuttaa imeytyneet sikiöt, ja silloinkin olisi hyvä selvittää mistä imeytyminen johtuu. Aika paha jos yleistyy käsitys että pentukuolemat on aina täysin normaaleja.

Jos pään koko on synnytyksen ongelma niin silloin voisi ajatella että näyttelypuolen koirilla on enemmän vaikeuksia kuin mettäpuolen koirilla? No, nyt kun olisi joku tilasto mistä näkisi...
malmol-9
Viestit: 155
Liittynyt: Su 03.12.2006 22:22
Paikkakunta: Juva

Viesti Kirjoittaja malmol-9 »

Tilastoa Peräpöksän pentueista 35 vuoden jaksolta:


Hely: 3 pentuetta, 5+5+4= 14 pentua, ei yhtään menehtynyttä, normaali synnytys

Tupu: 1 pentue, 8 pentua, ei menehtyneitä, normaali synnytys (Tupu menehtyi autokolarissa nuorena)

Kuomionpään Lila: 6 pentuetta, 6+5+6+7+3+6= 33 pentua, 5 normaalia synnytystä ja yksi leikattu, ei menehtyneitä

Peräpöksän Pirre: 4 pentuetta,( 4 elävää ja 2 kuollutta) + (4 elävää ja 2 kuollutta) + 6 elävää + 4 elävää = 18 pentua ja 4 kuolleena syntynyttä pentua. Pirrellä normaalit nopeat synnytykset

Huuhkajan Viivi: 4 pentuetta, 8 + ( 8 = leikattupentue ja yhden Viivi puraisi hengiltä herätessään, eli jäi 7.n) + 8 + 8 = 31 eloon jäänyttä pentua

Peräpöksän Pimpula: 2 pentuetta, 5 + 6 = 11 pentua, normaali synnytys, kipuherkkä synnyttäjä

Pentue koko keskimäärin 5,5 pentua / pentue syntyneistä, ja elävistä sain 5,25 pentua keskimääräiseksi pentue kooksi.

Peräpöksän kasvattien tilastoahan rumentaa Pirren 4 kuolleena syntynyttä pentua ja vastaavasti tilastoa kaunistaa Viivin tavallista suuremmat pentu määrät.

Tyytyväisyyteen on aihetta, kun valtakunnasta on kantautunut viestejä menehtyneistä pennuista.... kasvattajille jaksamisia harrastuksemme eteen tehdystä työstä.
annie
Viestit: 299
Liittynyt: To 22.09.2005 18:57
Paikkakunta: Ristiina

Viesti Kirjoittaja annie »

Kaikella on syynsä. Syy ei selviä aina, mutta epäilyttävissä tilanteissa Eviraan lähettäminen voi tuoda vastauksen.

Olen vuosia miettinyt sellaista asiaa, kuinka pentuna heikkojen koirien hysääminen vaikuttaa elinvoimaisuuteen. Elinvoiman heikentymä näkyy ensimmäisenä kaikessa siinä, mikä liittyy suvunjatkamiseen (heikko vitaalisuus, astutusongelmat, synnytysongelmat, emän kyky huolehtia pennuista).
Kun tänä päivänä pyritään lähtökohtaisesti heikotkin pennut pitämään elossa ja kasvattajan tekemä karsinta koetaan epäeettisenä, niin onko se pyllistys rodun hyvinvoinnille?
Kuinka moni tietää pentua valitessaan kyseisen yksilön elämänlangan olleen pelkästään kasvattajan viitseliäisyyden varassa? Kuinka moni koiraa jalostukseen käyttäessään miettii, millainen on ollut kyseisen koiran alkutaival? Onko kyseessä ollut mahdollisesti "elätti", jonka emäkoira olisi antanut kuolla heikkona.
Monet tällaiset tapaukset olisivat armotta kuolleet heikkona ilman ihmisen apua, eli luonto olisi ne karsinut. Luonto on viisas, eikä siellä ole sijaa liian heikoille tai huonotuurisille. Luonnossa ei heikkoviettinen uros pääse jatkamaan sukua, eikä synnytysvaikeudesta kärsivä saa toista mahdollisuutta.
Pitäisikö näitä asioita miettiä enemmän, jotta kaikkea ei tarvitsisi laittaa "kulkutautien" ja muiden kulloinkin muodissa olevien syiden piikkiin?
Taudit ovat tosiasia, joka tulee ottaa vakavasti, mutta liian paljon on niitä, joille ei selitystä löydy.
Corner
Viestit: 722
Liittynyt: Ti 27.11.2007 14:55

Viesti Kirjoittaja Corner »

Blackpepoon tilastoa:

Kata: 2 pentuetta (3 + 1 kuollut), (5 + 0 kuollutta), molemmat keisarinleikkauksella (ensimmäisessä syynä pennun kuoleminen kohtuun n. viikkoa ennen synnytystä ulkoa tulevan iskun seurauksena, jälkimmäisessä? Kohtu kuitenkin poistettiin) k.a. 4,5 pentua

Pipa: 2 pentuetta (4 + 1 kuollut), (3 + 1 kuollut), molemmissa pentueissa viimeinen syntyi kuolleena k.a. 4,5 pentua

Kiira: 2 pentuetta (5 + 1 kuollut), (8 + 0 kuollutta, tilanne 2 viikon iässä), ensimmäinen tiineys 57 vrk, ehkä syy yhden pennun hiipumiseen jokusen viikon iässä (keuhkot), toinen tiineys 58 vrk, k.a. 7 pentua

Näiden pentueiden pentuekoon keskiarvo 5,3. Beagleissä ei yhtään tyhjäksi jäänyttä narttua, ei epäonnistuneita astutuksia eikä keinohedelmöityksiä. Astutusajankohta selvitetty perinteisesti vuorokausia laskemalla ja narttua tarkkailemalla. Pipa oli lainanarttu, ensimmäiset se teki kotonaan ja he sen myöskin ultrasivat. Toisen synnytti meillä, kuolleen pennun jälkeen varmistettiin röntgenillä kohtu tyhjäksi, eli varotoimenpide lainatun nartun kanssa.

Noutajat:

Iina 1996/ 10+0, 1999/ 7+0 (ensimmäisen astustusvrk 13, toisessa 7., välissä meni Galastop valeraskaudenkeskeytyslääke...), jälkimmäisessä astutuksessa en ollut mukana, k.a. 8,5

Pipa 2001/ 6+0, astutuksessa en ollut mukana

Peppi 2007/ 6+0

Tutti 2008/7+2

Pimu 2010/ 8+2

Jippu 2011/ 9+0

Tiltu 2014/ 5+0, astutuksessa en ollut mukana

Tiinehtyneistä nartuissa ei kukaan ole jäänyt tyhjäksi, epäonnistunut astutus on ollut Pimulla (2.) ja Tiltulla (1.), ei keinoehedelmöityksiä. Astutusajankohta selvitetty perinteisesti vuorokausia laskemalla ja narttua tarkkailemalla. Tilastopoikkeuksen tekee Kissi, jolle tehtiin kaikki temput (eivät johtaneet tulokseen). K.a. 7,75 Lisäksi yhden noutajan on astunut beagle, 9+1, täysin ihmisen avustamatta kävi astutus... ja niin myös synnytys...

Yhtäläisyyksiä:
Katan molemmat pentueet keisarinleikkauksella, Pipalla molemmista pentueista viimeinen kuolleena, Kiiralla molemmat pentueet lyhyellä tiineydellä (ja reilun kokoisia). Kiira synnytti ensimmäisen pentueen yksin.

Noutajissa Iinalle ulkosiitos sisäsiitetyn kanssa, 10 pentua. Jälkeläisistä jatkoi Pipa, vain 6 pentua, jälkeläisistä jatkoi Peppi, vain 6 pentua. 6 on noutajalle mielestäni vähän. Linja jäi tähän, ei jatkoa. Tutti synnytti 9 pentua, sen Jippu tytär niin ikään 9 pentua. Pimu synnytti 10 pentua, sen tytär Tiltu vain 5, ja yksi poika on astutunut yhden nartun, vain 3 jälkeläistä. Ja se on noutajalle auttamatta liian vähän.
eeva resko
Viestit: 420
Liittynyt: To 31.08.2006 21:47

Viesti Kirjoittaja eeva resko »

Luulen, että suurin syy "vaikeisiin" synnyksiin on huonot poltot. Beaglen pää ei ole ongelma...esim. mopsikin synnyttää tosi hyvin, vaikka niillä pitää olla suuri pää ja se on leveä. Minulla on kuollut 1 pentu se oli kai muistaakseni 12-14 vrk. vanha. Lähetin sen Eviraan ja prof. Westermark sanoi ettei sen näkönen pentu pitäisi kuolla, siitä myöskään löytynyt mitään vikaa...myöhemmin tajusin sen asennosta, että emä oli varmaan maannut sen. Käväsin äkkiä kaupassa ja tämä oli tapahtunut sillä aikaa... Yksi kai aika yleinen kuolinsyy on herpes. Siihenhän on nykyisin rokotuskin. En ole rokottanut...
KeijoN
Viestit: 770
Liittynyt: Ti 04.10.2005 11:57
Paikkakunta: Laukaa

Viesti Kirjoittaja KeijoN »

Jos vaikka unohettais se pää, mutta "liian isolla" pennun koolla on kyllä mielestäni jonkimmoinen merkitys.
Joskus, aika useinkin olen kuullu valitettavan, miten ison ja komeen uroksen/narttupennun piti kuolla pois, siitä olisin jättänyt itelle pennun.
Itselläni on niin huono kekemus kasvattajana, kun olen teettäny vaan neljä pentuetta = yhdeksän pentua (kaikki eläviä) mutta asiasta kiinnostuneena olen nokkineni joka paikassa tietoja urkkimassa.
Oma narttuni teki -90 luvun alussa yhden ainoan pennun, joka piti leikkauksella ottaa pois.
Kun synnytyshetki koitti rupesi koiran käyttäytyminen olemaan sellaista, joka ei mielestäni ollut "polttokäyttäytymistä". Se oli vaan aina minun läheisyydessä ja katseli silmiin, ikäänkuin olisi apua pyytänyt.
Vein sen eläinlääkärille, joka vahvisti, että minun epäilykset ei ollut turhia, polttoja ei ollut.
Lääkäri sanoi sen kuvattua, että siellä on "jättipentu".
Ei muuta kuin maha auki ja sieltähän tuli näkyviin 0,503 kg elävä pentu.
Lääkärin mukaan koira ei olisi pystynyt sitä itse synnyttämään, joka selitti myös senkin, että synnytyspolttoja ei tullut.
Luonto on ihmeellinen,niin hyvässä kuin pahassakin.
Corner
Viestit: 722
Liittynyt: Ti 27.11.2007 14:55

Viesti Kirjoittaja Corner »

KeinoN:n kuvailema tapahtuma on juuri sitä mitä on luvassa jos pentuekoot lähtevät menemään liian pieniksi ja tämän päivän jalostusvalinnoilla voimme tuohon paljonkin vaikuttaa. Omista koiristani keskimmäinen on loistava esimerkki siitä kuinka suuntaa voidaan muuttaa.

Tiinettä koiraa ei saa myöskään paisuttaa, eli ruokamäärä pysyy koko ajan jotakuinkin samana, ruokia on vain loppua kohden jaettava useampaan erään. Ja liikuntaa on koiran saatava hyvin loppuun asti, kyllä se sitten ilmoittaa kun on aika synnyttää, ei lenkkeillä.

Samat sanat kuin eevalla, en ole minäkään herpesrokotetta ottanut. Otan kyllä jos on näyttöä että sitä meidän koirissa vaadittaisiin. Herpes on jo aika yleinen, ja stressitilat voivat sen laukaista. Eläinlääkäriin ultraan, eläinlääkäriin röntgeniin... Aiheuttaako stressiä? Herpes koiralla tarttuu useasti juuri astutuksen yhteydessä, silti se ei ole sukupuolitauti.
Vastaa Viestiin